Sisu, Chili ja Ruu

Joulu on sujunut meidän laumassamme rauhallisissa merkeissä. Jouluaattoaamuna kävimme pitkällä lenkillä lumisessa Uutelassa ja sen jälkeen aloimme rauhoittua joulun viettoon. Aaton ohjelmaan kuului syömisen ja saunomisen lisäksi tietenkin joululahjojen avaamista. Jokainen koirista sai vähintään yhden pakettin, ja ne syötävät lahjat taisivat tänäkin vuonna viedä voiton muista. Ehkäpä lelut ja muut pitkäikäisemmät lahjat otetaan käyttöön myöhemmin.

Chili sai tänä jouluna katu-uskottavan kokoisen luun lisäksi Back on Track -koiranpatjan. Patjan sisus on Tempur-patjoista tuttua, kehon muotoihin mukautuvaa vaahtomuvia ja päällys BoT-kangasta. Tämän lahjan Chili sai itse asiassa jo pari päivää ennen aattoa ja on heti ominut sen itselleen. Uudella pedillä Chili tykkää nukkua myös kipeä lonkka alaspäin, eli mukavalta taitaa Tempur tuntua myös koiran mielestä

Sisu sai syötävien pakettien lisäksi yhden uuden lelun sekä pari harrastuksiin liittyvää yllätystä, joista lisää myöhemmin Sisun paras joulahja on kuitenkin tainnut olla se, että koko lauma on ollut nyt jo useamman päivän yhdessä. Sisu on selvästi onnellisimmillaan kun koko porukka on kasassa, vaikka yksinolo ei nykyisin olekaan pienelle partanaamalle samanlainen kauhistuksen paikka kuin aiemmin.

Parin päivän syöpöttelyn ja lepäilyn jälkeen palasimme tänään jo normaaleihin treenikuvioihin. Panu kävi aamulla treenaamassa Sisun ja Ruun kanssa agilityä ja illalla suuntaamme vielä snautserikerhon vuorolle tokotreeneihin Sisun ja Chilin kanssa. Lopuksi vielä päivän huuomoripläjäys

HEHÄN OVAT KUIN KAKSI MARJAA

Poro, vinkulelu                                                   Ruu, borderterrieri

Voittaja-näyttelyn jälkeen ollaan elelty aikalailla hiljaiseloa, tai siis toki treenit ovat pyörineet normaaliin malliin, mutta mitään ihmeellistä ei olla sen lisäksi puuhattu. Pakkaset ovat vaikuttaaneet laumaan sen verran, että Ruu ei oikein viihdy rauhallisilla haistelulenkeillä vaan rupeaa heti tutisemaan kylmästä, ja Chilin tassuja rupeaa paleltamaan jos olemme liian pitkään ulkona. Sisu on siis ihme kyllä koiristamme se “pakkasenkestävin”.

Ruun juoksua ollaan nyt odoteltu jo useamman viikon ajan, mutta neidillä ei tunnu olevan mitään ajatustakaan juoksun aloittamisesta. Ruutanaa on raahattu Hillan ja Tessan luo hakemaan vetoapua (molemmat tytöt ovat juoksussa), mutta ei tunnu sekään auttavan. No, eipä tässä muuta voi kun odotella. Olisi vaan mukava saada juoksut hoidettua pois alta ja toivottavasti myös pikkurakin ailahtelevaisuus menisi juoksujen mukana ohi.

Sisu on ollut pakkasista huolimatta, vai pitäisikö sanoa että niiden vuoksi, erittäin täpäkkänä agilitytreeneissä.  Partanaama on ruvennut irtoamaan todella hienosti ja estehakuisuus on myös lisääntynyt. Kepit ovat nykyisin Sisun bravuuri ja sellaista keppikulmaa ei vielä ole tullut vastaan, jota Sisu ei olisi osannut itsenäisesti hakea. Snautserin menoa on kyllä mahtavaa katsella! Kontaktitreenit ovat edenneet nyt siihen vaiheeseen, että kosketusalustat on siirretty puomin kumpaankin päähän, ja Sisu vapautetaan heti sen koskettua alustaa. Sisu tarjoaa vanhasta tottemuksesta tietysti vielä pysähdystä alustoille, mutta eiköhän juoksukontaktien idea ala pikkuhiljaa valjeta partanaaman päässä. Joka tapauksessa homma vaikuttaa erittäin lupaavalta. Toivotaan nyt, että missään vaiheessa opetusta ei tulisi suurempaa takapakkia ja pojat voisivat palata kisakentille jo aluvuoden aikana.

Chili on nyt joutunut viettämään melkoista hiljaiseloa. Yksi jälki päästiin tekemään ennen pakkasia ja välillä Chili on päässyt juoksemaan Panun kanssa putkia agilitytreenien jälkeen. Muuten Chilin treenaukset ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa. Lenkkeilty toki ollaan ja yllättävän hyvässä kunnossa Chili on nyt pysynyt. Lopetin kipulääkkeen antamisen muutama päivä sitten ja ainakaan vielä Chili ei ole osoittanut merkkiäkään kivuista. Seuraamme nyt tilannetta ja heti vuoden vaihteen jälkeen suuntaamme Jan Räihän pakeille. Ja toki myös fyssarikäyntejä ja koirakylpyläkeikkoja aiomme jatkaa entiseen malliin. Yritin kysellä jo ensi kesäksi meille paikkaa vesipelastus- eli vepe-ryhmästä. Tähän mennessä on valitettavasti noussut seinä pystyyn joka seurassa Yllättävän suosittu harrastus tuntuu olevan! Jos tiedätte jonkun vepe-ryhmän, joka kaipaisi lisävahvistusta ensi kesäksi, laittakaa ihmeessä viestiä! Luulen, että vepe voisi olla Chilille melkoisen sopiva laji

Olimme eilen Sisun kanssa edustamassa Snautserikerhoa Voittaja2009-näyttelyssä. Sisulle oli rakennettu oma aitaus ständin nurkkaan, mutta tyytyväisimmillään snautseri oli aina päästyään patsastelemaan käytävälle ihmisten rapsuteltavaksi. Sisu otti edustushomman tosissaan, eikä malttanut juurikaan lepäillä. Täpäkännäköinen snautseri saikin osakseen paljon huomiota ja ohikulkijoiden hymyjä, ja aika moni ohikulkijoista myös pysähtyi hetkeksi hellimään partanaamaa. Sisu jaksoi hienosti olla rapsuteltavana ja oli tasapuolisen kiinnostunut kaikista vierailijoista. Ainoastaan suoraan pään päälle tulleet taputukset saivat snautserin hiukan väistämään, mutta muuten kaikenlaiset hellimiset olivat Sisun mieleen.

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin Sisun rauhallisesta suhtautumisesta massiiviseen koiratapahtumaan. Sisu ei tuntunut olevan moksiskaan ohi kulkevista koirista eikä onneksi myöskään tuntunut stressaavan hälinästä ja ihmispaljoudesta. Toivottavasti myös kaikki rodusta kiinnostuneet saivat snautsereista positiivisen kuvan. Sisu kiittää kaikkia vanhoja ja uusia tuttavia pistäytymisestä ständillä! Toivottavasti nähdään jatkossakin koiratapahtumissa tai kisoissa!

Kaikille Sisu-faneille ja blogin lukijoille tiedoksi:

Sisu on tavattavissa Voittaja 2009 -näyttelyssä Messukeskuksessa lauantaina 12.12. klo 8-16 Snautserikerhon ständillä R26!

Tulkaahan nykimään hihasta! Sisu on enemmän kun iloinen kaikista tutuista ja tuntemattomistakin rapsuttajista Tervetuloa!

Aloitettiin itsenäisyyspäivä Sisun ja Ruun kanssa vierailulla tutun fysioterapeutin, Tamaran luona. Sisu tosin oli ensimmäistä kertaa ja vaikutti heti tosi tyytyväiseltä käsittelyyn. Sisun lihaskuntoa kehuttiin kovasti ja muutenkin on snautseri hyvässä kunnossa. Pieniä jäykkyyksiä löytyy, niinkuin urheilevalla koiralla kuuluukin. Ainoa pieni yllätys on, että Sisun takapää vietti hieman sivulle. Ei mitään vakavaa, saattoi olla seurausta alkuviikon treeneissä sattuneesta kaatumisesta okserilla. Uskoisin, että jämäkkä snautseri on pian balanssissa, otetaan kuitenkin yksi tsekkaus vielä ennen joulua. Ruun “lihotuskuuri” näyttää tuottaneen tulosta, sillä Ruu sai kehuja vankistuneesta kylkilihaksistosta. Ruun lihaskunto on mennyt hienosti eteenpäin,  tosin jäykkyyksiä löytyi vielä vähän takareisistä. Pikkuisen vahvistamista ja venyttämistä jatketaan, jotta koira kestää jatkossakin hyvin säännöllisen treenaamisen.

Agility-treeneissä ollaan saatu uusia tuulia, kun ollaan Ruun veljen Nemon perässä käyty muutaman kerran Seppo Savikon treeneissä Tuija Saaren uudessa keinonurmihallissa. On tuntunut tosi hyödylliseltä saada taas uudenlaista näkökulmaa treenaamiseen. Sepon treeneissä painotetaan vahvasti koiran itsenäistä etenemistä ja takaa ohjausta. Itse uskon, että hyviin tuloksiin vaaditaan molempia. Oikeissa paikoissa koiran pitää irrota ja edetä itsenäisesti. Toisissa paikoissa taas on hyvä ehtiä itse edellä ja “vedättää” koiraa. Nyt Sepon treeneissä ollaan saatu esim. Ruulle paljon vinkkejä, miten saadaan koira paremmin hakemaan esteitä itse. Mm. välipalkkausta ollaan alettu hyödyntämään aktiivisesti ja tulokset ovat heti näkyneet kasvaneena vauhtina. Seppo kysyikin perjantaina, että oliko mulla sama koira mukana kuin parina edellisenä kertana. Niin paljon oli Ruun vauhti kasvanut. Ruu on viime aikoina ollut vähän hämmentynyt välillä ja tämä on vielä korostunut uudessa hallissa. Nyt kolmannella kerralla tämä on kuitenkin jo taaksejäänyttä ja into sekä vauhti aivan erinomaista.

Sisu pääsi myös perjantaina ensi kertaa testaamaan uutta treeniryhmää. Lisäbonuksena saatiin kokeilla koko puomin tekemistä kosketusalustan avustuksella. Upeasti Sisu haki alustat sekä ylös että alasmenoilta. Alasmennessä löi oikein voimakkaasti jalat alustalle ja odotti hienosti vapautusta. Muutenkin snautserilla meni treeni kivasti vaikka keinonurmi ehkä maksikoiralle onkin vähän liukas alusta. Muutama lipsahdus tuli matkalla, mutta muuten mentiin rataa sujuvasti.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Chilin kuulumiset. Nivelrikkouutisten jälkeen ollaan toki oltu koiran puolesta surullisia, mutta nyt ollaan jo kovasti edetty koiran kuntouttamisessa. Chili on varmasti aivan erityisen iloinen, kun saa joka viikko käydä Hyvinkään koirakylpylässä uimassa. Eilen oltiin taas polskimassa Chilin, Sisun ja Ruun lisäksi koirien parhaiden kaverien Hillan ja Tessan kanssa. Chili jaksoi koko puolituntia uida täyttä vauhtia kapulan perässä. Siinä saa muut koirat väistyä kun onnellinen labbis polski kohti tavoitettaan. Lisäksi ollaan nyt Chilin kanssa aloitettu uusi tapa käydä ravilenkeillä ja sitä kautta ylläpitää/vahvistaa lihaskuntoa. Tänäänkin oli ilo hölkätä kun labbis juoksi koko matkan häntä iloisesti heiluen. Molemmille jäi hyvä fiilis ja kunto sen kun kohenee!

Ollaan viime aikoina pidetty taukoa agilitykisoista eri syistä: Tiikerillä jalkakipu, Sisulla kontaktitreenit ja Ruulla viimeisten kisaesteiden viimeistely. Treenejä sen sijaan ollaan tehty säännöllisesti Sisun ja Ruun kanssa, jotta oltaisiin joskus tammi-helmikuun paikkeilla valmiita seuraavan kerran kisaamaan.

Sisun kanssa meillä on ollut puolen vuoden mittainen kontaktiprojekti muuttaa pysäytyskontaktit alustan kanssa harjoiteltaviin juoksukontakteihin. Työ on ollut aikaa vievää ja välillä turhauttavaakin, mutta nyt ollaan viime aikoina otettu isompia askeleita eteenpäin. Kosketusalustaa ollaan opetettu niin, että Sisun pitää pystyä hakemaan se itsenäisesti riippumatta ohjaajan sijainnista. Nykyisin tämä onnistuu jo hyvin vaikka osana vauhdikasta agilityrataa. Seuraava askel on siirtää alusta kontaktiesteille ja tätä päästiinkin tällä viikolla ensimmäistä kertaa kokeilemaan.

Ensimmäiset kokeilun puomilla ovat olleet erittäin lupaavia. Vauhtia ei tietysti vielä edes yritetä pitää vaan alkuun on tavoite saada Sisulle varmuus, mitä ennestään tutulla esteellä on nykyisin tarkoitus tehdä. Hyvin on Sisusta nähnyt, että se miettii kovasti edetessään puomilla. Sisu on kuitenkin nopeasti parin kokeilun jälkeen oivaltanut, mitä halutaan. Pari kertaa ollaan tehty jo puomi niin, että juoksen itse kolmen metrin päästä muiden esteiden takaa ja Sisu tekee puomin puhtaasti alustoja koskettaen sekä yösmenossa että alastulossa. Seuraavana tavoitteena on vahvistaa Sisun itsenäisyyttä alustan kanssa kontaktiesteillä riippumatta omasta liikkeestäni (edessä, takana, sivulla jne). Viimeisenä askeleena on sitten pystyä samaan “kisavietissä” täysillä tehoilla.

Ruun treeni-into ja taistelutahto on hienosti lisääntynyt, tosin viime aikoina pienokainen on ollut hieman ailahteleva. Olen veikkaillut, että olisiko pian tulossa olevaan juoksuun liittyvää “hämmenystä” (ainakin sisko Kinalla taisi juuri alkaa juoksu)?  Ja tietysti treeneissä muutenkin välillä mennään ylä- ja alamäkeä.

Kokonaisuudessaan ollaan edetty tasaisesti eri osa-alueilla. Erityisesti olen ollut iloinen Ruun edistymisestä keinun kanssa. Toistaiseksi ollaan onnistuttu niin, että Ruu juoksee täysillä keinun päähän, pysähtyy “kuin seinään” ja jatkaa matkaan keinun kolahdettua maahan.

Kepeillä ja kontakteilla ollaan viime aikoina pysytty samalla tasolla, eli pienellä avustuksella tehdään hyvävauhtisia suorituksia. Kontakteilla tarvitaan vielä targettia ja kepeillä verkkoja joka toisessa välissä. Kontakteilla ainoana uutena juttuna on tullut se, etten enää ota mitää erityistä “kontakti-käskyä” esteen lopussa vaan Ruun pitää itsenäisesti tehdä este loppuun asti (toki kannustaa saa…). Toistaiseksi ollaan saatu vauhdikkaita suorituksia. Seuraava ja vielä aika iso haaste on saada targetit häivytettyä. Sitä ja verkkojen poistoa kepeillä haetaan joulu-tammikuussa ja sitten toivon mukaan ollaan valmiita kisaamaan

Ohessa vielä pari kuvaa tämän päivän uintireissulta.

Olen lykännyt blogin päivitystä, sillä viime viikon tiistaina saimme aikamoisen pommin niskaamme ja olemme tarvinneet hetken aikaa asian sulatteluun. Chilin selkähän on vaivannut nyt jo jonkin aikaa ja päätin viedä koiran tutkimuksiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan neurologian spesialistille. Neurologi katsoi ensin koiran liikkeet, testasi refleksit ja lopuksi teki vielä taivutukset. Muuten kaikki oli ok, mutta vasemman lonkan taivutuksiin Chili reagoi melko voimakkaasti.

No, koira laitettiin uneen ja ensin otettiin röntgenkuvat sekä selästä että lonkista. Selkä näytti röntgenkuvissa puhtaalta mutta lonkkakuvat sitä vastoin paljastivat järkyttävän totuuden. Chilin vasemmassa lonkassa on vakava-asteinen nivelrikko ja nivel on myös osittain sijoiltaan (subluksaatio). Chilille tehtiin nyt samaan syssyyn varmuuden vuoksi myös selän magneettikuvaus ja sieltä paljastui lisäksi lievä välilevynpullistuma viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä. Ortopedi katsoi kuvat ja suositteli koiralle joko reisiluunpään poistoa tai tekoniveltä vasempaan lonkaan. Toki on mahdollista myös seurailla tilannetta ja pitää koira jatkuvalla kipulääkityksellä.

Nyt olemme jo toipuneet alkujärkytyksestä, mutta kyllä on Chili-paran takia monet itkut itketty. Eikö yhdelle koiralle olisi nyt jo siunaantunut riittävästi vaivoja? Chilihän on allerginen naudalle, vehnälle, maitotuotteille ja kanalle ja tämän lisäksi sairastanut elämänsä aikana useamman korvatulehduksen ja virtsatietulehduksen, kenelyskän sekä kohtutulehduksen. Ja vaikka koiran hyvinvointi on tietysti se kaikista tärkein asia, surettaa myös kovasti Chilin lupaavan pelastuskoirauran katkeaminen heti alkuunsa. Toki lonkkavikaisen koirankin kanssa voi harrastaa vaikka mitä, esim. jäjestystä ja mahdollisesti kesäisin vepeä. Mutta katsotaan nyt miten koiran paikat kestävät.

Fysioterapiaa aiomme jatkaa säännöllisesti ja toki käymme myös koirakylpylässä viikon välein uittamassa koko revohkaa. Ilmeisesti selän kipuilu on johtunut lonkkakivun aiheuttamista jännityksistä, eli sekin vaiva pitäisi nyt hävitä koiran ollessa kipulääkkeellä. Ja toki Chili saa myös nivelen toimintaa ylläpitävää ravintolisää, Seraquinia. Katsotaan kuinka kauan pärjäilemme näillä hoidoilla. Ajattelin nyt kuitenkin varata ajan Espoon eläinsairaalaan tekonivelleikkauksia tekevälle ortopedille, jotta kuulisimme onko Chili ylipäätään sopiva kandidaatti ko. operaatioon. Chili on kuitenkin nuori ja suhteellisen kevytrakenteinen koira jolla on toivottavasti vielä monta elinvuotta edessä. No, katsotaan mitä ortopedi sanoo.

Ja lopuksi täytyy kertoa, että Chili ei omasta mielestään ole lainkaan sairas vaan riehuu ja riekkuu ihan niin kuin ennenkin. Olen pyrkinyt tekemään sen kanssa nyt päivittäin jotain mukavaa aivojumppaa, jotta koira ei kuvittele jääneensä harrastushommista kokonaan paitsioon. Ja voi sitä riemua kun pieni labradori saa tehdä töitä kalapullan eteen! Niin helppoa ja yksinkertaista tehtävää ei olekaan, etteikö se saisi Chilin loikkimaan tasajalkaa riemusta onnistuttuaan sen suorittamisessa. Höpsö pieni koira.

Olimme tänään Sisun kanssa Kirkkonummen Kennelkerhon järjestämissä tokokisoissa. Lahopää kun olen, luulin ilmoittautuneeni Harri Laisin tuomaroimaan kokeeseen. Muisti teki kuitenkin tepposet ja järkytys oli suuri kisakirjeen kolahdettua postiluukusta; kokeen tuomarina olikin ehkä-maailman-tiukin-tokotuomari Ossi Harjula. No, ei auttanut muuta kun lähteä aamulla ajelemaan kohti Kirkkonummea pelonsekaisin tuntein.

Sisulla tuntui olevan ihan hyvä pössis ja jätkä oli mukavasti kuulolla. Toki ahtaassa hallissa luokan alkua odotellessa piti vähän tuijotella tyttöjä ja murista liian lähelle änkeäville uroksille. Paikallamakuuseen vieruskavereiksi osui kuitenkin onnekkaasti kaksi rauhallista narttua ja Sisukin suoritti moitteettoman paikallamakuun. Tuomari tosin rokotti meiltä yhden pisteen kun hänen mielestään sanoin käskyn liian hitaasti (!). Yksilöliikkeet alkoivat vähän tahmeasti. Sisua selvästi häiritsi seuraamisessa mukana kulkeva porukka (tuomari, liikkeenohjaaja sekä tuomariharjoittelija) eikä kontakti pysynyt hyvänä ihan koko aikaa. Sisu piti kuitenkin hyvin paikkansa eikä jätättänyt tai edistänyt. Seuraamisista arvosanoiksi tuli kuitenkin vain seiskat, joka ehkä hiukan ihmetytti. Toisaalta tuomari piti natsilinjansa läpi koko kokeen, eikä kukaan todellakaan saanut yhtään säälipistettä!

Jäävät liikkeet, luoksetulo sekä hyppy sujuivat kaikki 9 - 9 1/2 arvoisesti, vaikka luoksetulon jälkeen tuomari tuli taas jurputtamaan jotain kaksoiskäskystä ja käski tutustumaan sääntökirjaan huolellisemmin. Hänen mielestään pidin siis liian pitkän tauon “Sisu” ja “sivulle” -sanojen välissä. Eipä ole kukaan ennen moisesta valittanut. Kokonaisvaikutuksesta saimme kasin ja loppupisteiksi 170. Siispä selkeä ykköstulos! JIIHAA!! Hyvä me!

Alla vielä eriteltynä pisteet kustakin liikkeestä sekä kuva viime viikonlopun tokotreeneistä Sisun suorittaessa paikallamakuuta.

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9

Seuraaminen kytkettynä 7

Seuraaminen taluttimetta 7

Maahameno seuraamisen yhteydessä 9,5

Luoksetulo 9

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5

Estehyppy 9

Kokonaisvaikutus 8

Yhteensä 170 p.

Taas on päässyt vierähtämään luvattoman kauan edellisestä postauksesta. Kerrataanpa nyt hiukan edellisviikkojen tapahtumia.

Huono tuuri tuntuu nyt vaivaavan Chili-parkaa, sillä juuri kun koiran selkä oltiin saatu kuntoon edellisen venähdyksen jälkeen, reppana loukkasi itsensä uudelleen kun olimme uimassa Koirakylpylässä. Taaskaan ei ole varmaa tietoa missä tilanteessa Chili selkänsä loukkasi, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että illalla uinnin jälkeen koira kiljui kiivietessään sohvalle ja aristi vahvasti selän tunnustelua. Kipukohta tuntui olevan aikalailla sama kuin viime kerralla. No, ei muuta kun koira taas kipulääkkeelle ja lepoon ja fysioterapia-aikaa varailemaan. Saatiin fyssariaika onneksi melko nopeasti ja muutamassa päivässä Chilin vointikin oli jo parantunut. Nyt koira on omasta mielestään jo täysin terve ja energisen labbiksen pitäminen levossa alkaa olla aika mahdoton tehtävä. Fyssarilta saatiin onneksi lupa aloittaa rauhalliset ravilenkit. Käytän nyt samaan syssyyn Chilin myös selkäkuvissa, sillä joku vikahan koirassa täytyy olla kun selkä kipeytyy parin kuukauden välein. Myös Panun treeni/kisakumppani Tiikeri on nyt toipilaana jonkin aikaa koiran loukattua toisen takajalkansa. Pikaista toipumista raitapaidalle!

Sitten iloisempiin uutisiin. Sisun tokoinnostus on kovassa nousussa ja uskaltauduinkin ilmoittamaan koiran HSKH:n epäviralliseen tokokokeeseen viime lauantaina. Koe järjestettiin ulkokentällä mikä toi omat lisähaasteensa. Sisu ei muutenkaan ole  mikään vesilammikoiden ystävä, mutta veden, loskan ja kuran sekoitus meinasi olla hienohelmalle jo vähän liikaa. Hienosti Sisu kuitenkin kokosi itsensä ja paria puutteellista perusasentoa lukuunottamatta suoritti kaikki liikkeet todella mallikkaasti. Tuloksena 188 p. ja alokasluokan voitto. Hyvä Sisu!