Ruu on taas palannut viikko sitten juoksun jälkeen radalle. Vauhti ja into ollut ensimmäisissä treeneissä hyvää. Viikonloppuna päästiin Anja Lehtiön opissa treenaamaan tiukkoja käännöksiä ja saatiinkin hyviä vinkkejä.

Ruun edistyminen on agilityssä ollut odotettua hitaampaa kuten varmaan kaikilla sisaruksilla. Kaikilla taitaa olla into/itseluottamus vähän hitaammin nousevaa laatua. Onneksi koirat on vielä nuoria ja isojakin harppauksia ehtii vielä tulla. Meidän Sisullakin tapahtui valtava kehittyminen 2-3 ikävuoden välissä. Siihen nähden Ruu on nyt jo todella pitkällä.

Ruulla on nyt perusohjaukset aika hyvin hallussa, kepit viiden verkkopalan avustuksella vauhdikkaat ja kontaktit targetin lopullista häivytystä vaille valmiit. Liian pitkällä tai vaikealla radalla joskus into vielä laskee ja joudutaan välillä helpottamaan, mutta välillä tehdään jo kolmosen tasoisia ratoja puhtaasti/vauhdilla.

Kisaamista ei kuitenkaan aloiteta ennen kun kepit ja kontaktit on valmiit. Voi olla kahden kuukauden tai vasta puolen vuoden päästä. Agirotuun olisi kyllä kiva päästä “Safiiri ja lapset”-joukkueella

T: Sisu+lauma

ps. Cindyllä on samishaalari kuin Ruulla ja meilläkin viihdytään hyvin!

Täytyy sanoa, että tällaisen juoksukontaktin harjoittelussa palkkauksen ajoitus on todella haastavaa. Tänään tehtiin jo puomia osana pidempää vauhtirataa ja saatiin useita onnistuneita kokonaisuuksia matalalla puomilla. Huomenna taidetaan sitten testata jo normaalikokoista puomia

Kontakteja ollaan harjoiteltu Oreniusten hallilla, koska mulla on vapaaharjoittelukortti sinne. Lisäksi ollaan tietyin väliajoin käyty Juhan yksityisopetuksessa varmistamassa edistymistä. Oreniusten hallilla on ollut hyvä treenata kontakteja kun puomia on voitu tehdä sekä kokonaan maassa että matalalla versiolla. Lisäksi esim. A-esteen pystyy laskemaan matalaksi (tätä ollaan mm. Ruun kanssa käytetty vauhdin lisäämiseksi ja rasituksen vähentämiseksi).

Erilaiset koirat ovat olleet tosi hyödyllisiä oman oppimisen kannalta sekä viettien näkökulmasta että eri tekniikoiden opettamisessa. Täytyy sanoa, että mulla on ollut “onni” aloittaa snautserilla, sillä haastavampaa motivoitavaa koiraa ei ole helppoa löytää. Jos saa snautserin vietit nostettua tappiin, on kaikki sen jälkeen helpompaa

Kontakteissa mulla on toistaiseksi kaikilla koirilla ollut eri tekniikka koiran mukaan. Sisulla siis nykyisin juoksukontaktit alustalla, Ruulla 2on2off targetilla ja Tiikerillä 2on2off kosketusalustalla. Taran kanssa olen taas suunnitellut “nosetouchia”, mutta täytyy vielä hetken harkita. Aloitetaan kontaktitreenit todennäköisesti vasta helmikuun loppupuolella. Mutta Taralla tosiaan vauhtia piisaa ja vietin kanssa saa olla enemmän rauhoittelemassa kuin nostamassa! Mutta kiva välillä näinkin päin Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa…