Sisu, Chili ja Ruu

Blogi on ollut aika pitkään melko agilitypainotteinen, joten kirjoitetaanpas välillä jotain meidän tokoiluistakin. Sisun kanssa ollaan nyt alkuvuosi treenattu ahkerasti avoimen luokan liikkeitä. Pari kertaa ollaan käyty Riitta Jantunen-Korrin valmennuksessa ja muuten treenattu itseksemme Snautserikerhon treenivuorolla ATD-hallilla. Välillä on ollut vaikeampia jaksoja ja tuntunut ettei mikään onnistu, ja välillä taas treenit ovat sujuneet yli odotusten. Tällä hetkellä tilanne on se, että avoimen liikkeet alkavat olla kisakunnossa, mikä on hyvä asia, sillä olen ilmottanut Sisun kokeeseen parin viikon kuluttua Kirkkonummelle. HUI!

Tässä tyylinäyte Sisun noudosta. Video lopuu harmittavasti kesken juuri ennen kapulan luovutusta.

Chilin kanssa olen myös käynyt treenaamassa, mutta nyt treenailut saavat jäädä tauolle, sillä koira on taas ollut selvästi kipeämpi En tiedä onko syynä ollut tottistreenit vai mikä, mutta joka tapauksessa Chilin liikkuminen on mennyt huonommaksi eikä koira ole ollut täysin oma itsensä. Perjantain fyssarikäynti auttoi onneksi hiukan, ja sen lisäksi laitoin koiran taas kipulääkekuurille muutamaksi viikoksi. Tämän aamun lenkillä Chili kirmaili meren jäällä taas normaaliin tapaan, eikä vaikuttanut yhtään kivuliaalta. Täytyy nyt vakavasti alkaa miettiä leikkausvaihtoehtoa  mikäli samanlainen suuntaus jatkuu. Mikäli koira ei selviä normaalista arkielämästä ilman jatkuvaa kipulääkitystä, on asialle vaan pakko tehdä jotain.

Ruun kanssa olen nyt juoksujen jälkeen alkanut treenailemaan tokoa säännöllisemmin. Apina on ollut yllättävän innokas treenaamisesta, ja edistystäkin on tapahtunut. Seuraaminen on pätkittäin jo oikein mallikasta ja kohta voinemme ruveta treenaamaan myös käännöksiä. Sivulletulot on nykyisin oikein hienoja ja jääviin liikkeisiinkin tulee koko ajan varmuutta. Luoksetulo on ihanan vauhdikas, ja loppuasentokin alkaa olla melko suora ja tiivis (Ruu tulee luoksetulossa ja noudossa ensin eteen istumaan). Noutoa ollaan otettu nyt myös jonkun verran. Noutokäskystä pikkurakki ei vielä tajua tuon tavaallista, mutta kapulan perään on ihan ältsin hauskaa rynnätä Ja palautukset ovat olleet myös oikein näpsäköitä. Tokoillessa kyllä huomaa hyvin kuinka perso Ruu on kehuille ja miten kovasti se yrittää minua miellyttää. Ja myös sen, miten huono itsetunto pikkuisella vielä on. Jos joku juttu ei onnistu heti ensimmäisellä yrityksllä, Ruu on ihan maansa myynyt. Ja kun onnistuminen tulee, Ruttu hyppii tasajalkaa innosta ja tapittaa minua silmiin hakien hyväksyntää. Hassu pieni koira.

Ja tässä näyte Ruun vauhtinoudosta.

Saimme vihdoin ja viimein päivitettyä blogiamme uuteen uskoon. Käykäähän tutustumassa uusiin “Lainakoirat”- ja “Tulokset” -osioihin, sekä päivitettyihin “Sisu”-, “Chili”-, “Ruu”- ja “Kaverit”-sivuihin.

Kävin eilen pokkaamassa Panun ja Sisun puolesta hienon pokaalin sekä kaksi ruusuketta Snautserikerhon vuosikokouksessa Sisun voitettua “Vuoden 2009 agilitytulokas”-tittelin sekä sijoituttua kolmanneksi “Vuoden 2009 agilitysnautseri” -kilpailussa. Vaikka en itse ole osallistunut millään tavalla kyseisten tittelien hankintaan, oli mukavaa paistatella hetki valokeilassa ja ottaa vastaan onnitteluita

Syy, miksi Panu ei itse päässyt paikalle palkintoaan noutamaan, oli samalle viikonlopulle osunut Tammikallion koirille tarkoitettu agilityleiri, johon Panu osallistui Taran kanssa. Kouluttajina leirillä toimivat Maria Aaltonen ja Marko Mäkelä. Panu saa kirjoitella lisää leiristä kunhan ehtii, mutta hyvin oli kuulemma mennyt! Alla olevassa videossa Tara tekee viime perjantain treeneissä ensimmäistä kertaa kepit osana rataa. Eipä näyttänyt tämä(kään!) tuottavan koiralle mitään vaikeuksia! On se vaan uskomaton otus!

Ja tässä vielä toinen pätkä, jossa harjoiteltiin 90 asteen käännöstä vasemmalle.

Ruu on palannut juoksutaukonsa jälkeen taas agitreeneihin, ja vauhti on tuntunut olevan melkoisen hyvää ja intoa riittävän. Myös tokossa Ruulle on tullut lisää varmuutta ja koira alkaa kestää jo enemmän toistoja. Sivulletulot ovat nykyisin oikein mallikkaita, kun vihdoin ja viimein tajusin pienen porsaan kusettavan minua 6-0. Ruu oli nimittäin ottanut tavaksi kiivetä reittäni pitkin sivulle oikeaan asentoon. Luulin jo, että joudun opettamaan koko liikkeen natiaiselle uudestaan, mutta kokeilinkin pientä ärähdystä koiran otettua taas kerran pihtioteen jalastani. Johan irtosi etutassut reiden ympäriltä rivakasti ja pieni borderi istua nökötti täysin oikeassa paikassa sivullani Ja tämän jälkeen sivulle on siis tultu oikein nätisti ilman mitään kiipeily-yrityksiä! Eli koira kyllä tiesi mikä on oikea suoritus, mutta jalkaa pitkin kiipeily sattui nyt vaan olemaan mukavampaa Ei se taidakaan olla ihan niin hönö kun ulkonäkö antaa ymmärtää…

Alla vielä vähän videopätkää Panun ja Ruun treeneistä viime perjantailta.

Malinois-Taran kanssa meillä on nyt 2,5 kuukautta treeniä takana ja vauhti senkun kasvaa! Onneksi vauhdin lisäksi myös hallinta ja yhteistyö on parantunut Alkuun tuntui hurjalta kun oli vauhdikas koira treenattavana, mutta kontakti koiraan oli vielä parin treenikerran jälkeen ymmärrettävästi vähäistä. Nyt aletaan löytää koko ajan enemmän yhteistä säveltä ja hallintaa löytyy kovassakin vauhdissa. Alla olevassa videossa lyhyt pätkä viime perjantain treeneistä Tuija Saaren hallilla.

Taran kanssa olen harjoitellut selvästi rauhallisempaa ja eleettömämpää ohjausta kuin muilla koirilla. Välillä olen antanut käskyjä jopa kuiskaten… tuntuu toimivan kiihkeälle malille! Motivoinnissa olen oppinut muutaman verisen kämmensyrjän kautta, että malin viettiä ei tarvitse varsinaisesti “nostattaa” vaan jopa maahan jätetty “kuollut” lelu saa koiran tekemään töitä 100%:lla teholla.

Kovasta motivaatiosta on hyötyä ainakin siinä, että koira kestää paljon toistoja uusia asioita treenatessa. Tämä on näkynyt mm. pujottelun harjoittelussa. Meillä on takana vasta alle 10 keppitreeniä, mutta nyt jo ollaan tehty kaikkia kulmia ja takaleikkauksia sun muita sekä ollaan pystytty pudottamaan neljä verkkoa kymmenestä pois. Alla esimerkki perjantain treenien lopusta, jossa Tara oli jo vähän väsynyt. Ei silti hassumpaa pujottelua aloittelijalta

Tästä on hyvä jatkaa. Viikonloppuna lähdetään malinoissien agilityleirille Tampereen suuntaan ja katsotaan mitä vinkkejä saadaan sieltä mukaan. Kontaktien treenaus on tarkoitus aloittaa maaliskuussa. Oikoreittiä ei aiota mennä, mutta jos tätä tahtia etenee kehittyminen, saatetaan kisata jo hyppyradoilla ennen kesää…

Tässäpä muutama kuva aamun lenkiltä Laajasalon edustalta. Meren lähistöllä asumisessa on kyllä omat hyvät puolensa. Kesällä uimarannat ovat kävelyetäisyydellä ja talvella lenkkimaastot ovat mitä mainioimmat Lunta vaan alkaa olla meren jäällä jo sen verran paljon, että varsinkin Ruulle hangessa kahlaaminen on todella rankkaa!

“Ai miten niin trimmauksen tarpeessa??”

Sisun matka kohti tokon avointa, ja miksei ylempiäkin luokkia, otti ison harppauksen eteenpäin lauantain tokotreeneissä, kun Sisu teki elämänsä ensimmäisen kokonaisen noutoliikkeen. Nouto on ollut Sisulle todella vastenmielinen liike jo heti pikkupennusta lähtien. Sisu kyllä juoksee innoissaan lelun tai kepin perään, mutta lähtee kutsuista huolimatta päinvastaiseen suuntaan arteensa kanssa. Tai vaihtoehtoisesti pudottaa lelun ja tulee luokse. Lähtökohdat noutoliikkeen opettamiseen ovat siis olleet heikonlaiset.

Aloitin noudon opettamisen Sisulle jo pari vuotta sitten, mutta muutaman kuukauden jälkeen annoin periksi kun minkäänlaista edistymistä ei tapahtunut. Päätin jättää homman joksikin aikaa hautumaan ja palasin noudon pariin taas pari kuukautta takaperin. Nyt olin vakaasti päättänyt onnistua ja aloitin noudon harjoittelemisen pakkonoutona.  Sisu ei alun alkaenkaan pitänyt noutokapulasta, ja viimeistään silloin koira alkoi inhoamaan sitä. Tein silti sitkeästi pitäisharjoituksia ja palkkasin koiraa runsaskätisesti sen pitäessä kapulaa rauhallisesti suussaan.

Pitämisharjoituksia teimme viikkotolkulla ja lopulta sitkeä työ alkoi kantaa hedelmää. Sisu piti noutokapulaa itse suussaan! Ei kuullosta kovin kummoiselta suoritukselta, mutta minulle tähän vaiheeseen pääsy tuntui kuin lottovoitolta. Tämän jälkeen pystyin jo pian tarjoamaan kapulaa Sisulle ja koira tarttui siihen oma-aloitteisesti. Seuraavaksi pidensin pitämisen kestoaikaa ja tein koiralle häiriötreenejä (käsien vieminen kapulan sivuille, kapulaan koskeminen yms.). Lopulta pääsimme vaiheesen, jossa Sisun piti nostaa kapula maasta ja kävellä askel minua kohti. Tässä vaiheessa törmäsimme jälleen seinään. Sisu osasi kyllä pitää kapulaa suussaan, mutta kapula suussa kävely tuntui koirasta täysin mahdottomlta ajatukselta! Tämän ongelman kanssa tahkosimme taas useamman viikon ajan, kunnes jokin naksahti pienen snautserin päässä ja Sisu rohkaistui ottamaan yhden askeleen kapula suussaan. Tämän jälkeen eteneminen oli taas nopeaa. Teimme kapula suussa kävelyharjoituksia ja välillä taas pelkkää kapulan pitoa. Ja lopulta aloin heittämään kapulaa n. metrin päähän josta Sisu kiikutti sen minulle.

Kotona kapulan maasta nostaminen onnistui vielä kohtuullisesti, mutta hiekkapohjaisessa hallissa törmäsimme uuteen ongelmaan: Sisulla meni hiekkaa suuhun koiran yrittäessä nostaa kapulaa maasta. Tämä tietysti latisti herkkäsuisen snautserin noutomotivaatiota ja koira kieltäytyi nostamasta kapulaa sen ollessa hiekalla. No, ei kun kikkakolmonen kehiin ja ostamaan ohjatun noudon kapulaa! Ohjatun noudon kapulassa on sivuilla laipat, jotka nostavat kapulan keskikohdan ylemmäs maasta kuin tavallisessa noutokapulassa. Ja johan alkoi homma luistaa! Tällä hetkellä olemme siis vaihessa, jossa Sisu lähtee “HAE” -käskyllä sivultani kapulalle, nostaa sen maasta, juoksee kapula suussa luokseni perusasentoon ja luovuttaa kapulan käskystä. Eli siis suorittaa kokonaisen noutoliikkeen! Kova työ siis kannatti ja ainakin tämän noutohaluttoman snautserin kohdalla pakkonouto oli se ainoa ja oikea tapa opettaa koiralle nouto.

Sisun kanssa aloitettiin agility-ura pysäytyskontakteilla (2 on 2 off) ja päästiin sillä tavalla viime kevään aikana kolmosluokkaan. Vauhdin kasvaessa ja ratojen tullessa yhä vaativimmiksi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pysäytystekniikka sopii snautserille harvinaisen huonosti. Sisulla on erittän pitkä ja kohtalaisen vauhdikas mutta loikkiva askel. Se toimii hyvin kun vauhti jatkuu mutta pysähdykset ja uudet kiihdytykset ovat myrkkyä. Lisäksi pitkä askel aiheuttaa ongelmia erityisesti ylösmenokontakteilla. Koska halusimme vielä tulevaisuudessa pärjätä kolmosen kisoissa, tulimme siihen tulokseen, ettei meillä ole varaa antaa tasoitusta muille hitailla kontakteilla. Siksi lähdimme viime heinäkuussa harjoittelemaan kokonaan uutta kontaktitekniikkaa, juoksukontakteja.

Tavoitteena oli opettaa Sisulle juoksukontaktit kosketusalustan avulla. Tällä tiellä ollaan edelleen, mutta edistystä on tapahtunut ja puolen vuoden harjoittelun jälkeen valmiit kontaktit alkavat jo häämöttää (töitä on toki vielä paljon jäljellä…). Toistaiseksi ollaan viety läpi suunnilleen seuraavat stepit: 1) Kosketusalustan opetus pysäytyksellä ja suoralla palkalla 2) Kosketusalustan opetus pysäytyksellä/itsenäisesti + vapautus palkalle (namikippo). 3) Kosketusalustan opetus puomilla (ylös ja alasmeno erikseen) pysäytyksellä + vapautus palkalle 4) Kosketusalustan opetus läpijuoksulla maassa = tassun osuma alustalle, jolloin suora vapautus palkalle 5) Kosketusalustan opetus läpijuoksulla puomilla (ylös ja alasmeno erikseen, joko maassa oleva puomi tai loiva puomi) 6) Kahden alustan opetus läpijuoksulla maassa = suora vapautus tassun osumasta, palkka vasta toisen alusta jälkeen 7) Koko puomi kahdella alustalla, palkka vasta puomin jälkeen. Lisäksi harjoituksia on vaikeutettu mm. ottamalla sivuttaisetäisyyttä koiraan, juoksemalla edellä tai juoksemalla selkeästi koiran perässä. Sisun kanssa selkeästi parhaiten on toiminut se, että olen päästänyt Sisun menemään edellä, jolloin koira on saanut itse “funtsia”, mitä pitää tehdä. Ja kyllä snautserilla onkin ollut funtsattavaa, kuten seuraavista videoista varmasti selviää.

Tämä video kuvaa vaiheen 2 harjoitusta, jossa koira etenee itsenäisesti alustalle, pysähtyy ja odottaa vapautusta palkalle. Tässä joulukuun harjoituksessa ollaan jo edetty niin pitkälle, että Sisu kestää hyvin sekä sivuttaisetäisyyttä että ohjaajan jatkuvaa liikettä. Näitä tehtiin syksyllä paljon erilaisilla etäisyyksillä ja paikoilla. Välillä myös osana rataharjoitusta, jolloin alusta tuli koiralle aivan yllättäen vastaan kesken täysvauhtisen radan.

Tässä videossa nähdään esimerkki kolmosvaiheen harjoituksesta, jossa koira pysäytetään puomin ylösmenolla olevalle alustalle ja vapautetaan palkalle (usein namikippo puomin harjalla vaikka tässä videossa sitä ei näykään).

Tässä tänään kuvatussa videossa tehdään alustoja maassa suoralla vapatuksella (vaihe 6). Olen viime aikoina lisännyt treenin haastavuutta vaihtelemalla alustojen etäisyyttä hypyistä, jolloin koira joutuu aina erikseen sovittamaan askeleensa alustalle. Tässä näkyy hyvin, että askelten sovittaminen hidastaa vauhtia, muttei pysäytä sitä kokonaan. Sujuvuutta saadaan varmaan vielä jatkossa, kun läpijuoksun idea tulee Sisulle varmemmaksi (kuukausi sitten tehtiin kuitenkin alustoja vielä pysäyttämällä ja erillisellä vapautuksella).

Tässä viimeisenä onnistunut suoritus kokonaisesta puomista läpijuoksulla (vaihe 7). Tässä on jo sen suuntainen puomi, jota haemme tulevaisuudessa. Erityisesti ylösmenokontaktiin olen tyytyväinen (täydellä vauhdilla alustan läpijuoksu) ja alasmenokin oli varma. Vielä täytyy hakea varmuutta Sisulle, jotta saamme koko puomin menemään täydellä vauhdilla. Tässä harjoituksessa teimme puomia loivennettuna. Välillä treenaamme vielä kokonaan maassa olevalla puomilla (vauhtiharjoitukset) ja jossain vaiheessa siirrymme sitten normaalikorkuiseen puomiin.

Kontaktien treenaaminen on ollut Sisulle todella mieluisaa, sillä lihapullaa saa namikipossa todella paljon!  Kosketusalustaharjoitukset vaativat kuitenkin paljon snautserimaista funtsimista, joten Sisu on usein treenien jälkeen aivan poikki. Näin voi päätellä myös viereisestä kuvasta. Joku voisi kutsua snautseria myös hieman jäykäksi Tämä on siis aivan normaali nukkuma-asento…

 Loppukevennyksenä vielä Ruun uusinta katumuotia. Ruu nimittäin on meidän koirista eniten kärsinyt talven kovista pakkasista. Pienellä koiralla on eniten tuntunut palelevan vatsan seutu ja jalat. Siksi lähdimme joulun jälkeen etsimään koiralle lämmikettä ja sellainen myös löytyi Petikon Mustista&Mirristä. Kuvan camo-asu on lämpimien hihojen lisäksi myös rakkikoiralle sopivan katu-uskottava Ruun into liikkua ulkona pakkasessa on haalarin myötä lisääntynyt huomattavasti vaikka hihat muuten liikettä haittaisivatkin. Tyylikäs kuosi on myös herättänyt ansaittua huomiota lenkillä

Pitkin syksyä oli mielessä, että mistä löytyisi yksi vauhdikas lainakoira treenattavaksi. Loppusyksystä kyseltiin varovaisesti Mirjamin treenikaverilta Astalta tietoa mahdollisesti vapaista belgianpaimenkoira malinois-rotuisista koirista, sillä olimme aiemmin ihastuneet Astan koiraan, Taraan. Yllätys olikin suuri, kun sain mahdollisuuden päästä kokeilemaan agilityä nimenomaan Taran kanssa.

Nyt on kokeilua noin kuukausi takana ja itse olen ollut valtavan innostunut treenaamisesta noin voimakasviettisen ja vauhdikkaan koiran kanssa. Myös Tara on ollut kovasti innostunut uudesta lajista ja niinpä olemme yhdessä Astan kanssa sopineet, että Tara saa jatkossa treenata kanssani pari kertaa viikossa agilityä. Aloitammekin varsinaisissa treeniryhmissä (alkeis) jo ensi viikolla.

Siksi ajattelimme, että nyt olisi paikallaan esitellä Tara myös täällä blogissamme! Tara tulee Tammikallion kennelistä (Tammikallion Jännä Jekku) ja täyttää kohta kaksi vuotta. Taran päälajina on toko, jota koira on harrastanut aivan pienestä asti. Lisäksi Tara on harrastanut mm. hakua, jota kautta koiraan myös tutustuimme. Agilityssä Tara ja Asta kävivät alkeiskurssin viime kesänä ja minulla on nyt vajaat kymmenen yhteistä treeniä takana Taran kanssa joulukuun alun jälkeen. Alla muutama esimerkki perjantai-illan treeneistä Niina Frantsin ohjauksessa.

Tara on lievästi sanottuna putkihullu. Videota edeltävällä kerralla koira meni luvatta hypyn takana olevan putken läpi + hyppäsi yhden hypyn ja teki vielä hallin toisessa päässä mustan u-putken ja loikki sitten innokkaana takaisin, että “mitä nyt tehdään?”. Tässä tehtiin sitten sama, mutta kouluttaja sijoittui ystävällisesti putken eteen, joten nyt koira suostui kääntymään mukaani, vaikka putkeen olisi tehnyt mieli

Tässä vielä toinen esimerkki Taran vauhdikkaasta menosta. Tara on erittäin estehakuinen ja nopea koira, jolla on todella voimakas saalisvietti. Lisäksi koiralla tuntuu olevan erittäin hyvät hermot. Vaikka meillä on vasta alle kuukausi yhteisiä treenejä takana, on Tara jo nyt osoittanut kanssani aivan erinomaista keskittymiskykyä ja innokkuutta agilityyn. Ja kaiken muun lisäksi koiralla on aivan hurmaava luonne. Tara pitää paljon ihmisistä ja tulee aina iloisena rapsutettavaksi tutun ihmisen luokse! Tästä on kiva lähteä treenaamaan ja katsomaan mihin yhteistyömme johtaa

Oikein mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Vietimme tämän vuodenvaihteen Kauhajoella työn merkeissä. Tällä kertaa mukaan reissuun lähti koko lauma. Aattoillan vietimme Tainan ja Timon luona saunoen ja syöden, ja koirat saivat nautiskella kongeista sekä luista. Koirat suhtautuivat paukkeeseen tapansa mukaan rauhallisesti. Hyvähermoisia kavereita ovat siis kaikki

Uuden vuoden kunniaksi täytynee taas kirjata ensi vuoden tavoitteet koiraharrastusrintamalla, ja käydä läpi edellisvuoden tavoitteiden toteutuminen. Alla kursiivilla vuosi sitten kirjaamani tavoitteet:

Minun ja Chilin päätavoitteena on ehdottomasti BH-kokeen suorittaminen kevään/kesän aikana. Jatkamme myös raunio- ja hakutreenejä, ja mikäli siltä näyttää, käymme ehkäpä kokeilemassa raunio A-kokeessa vielä tämän vuoden puolella. Ja jos tosi hyvin edistymme, myös pelastushakukoe siintää jossain tulevaisuudessa… Sisun kanssa voisimme käydä muutamassa tokokisassa, että saisimme 1-tuloksen alokasluokasta ja pääsisimme treenaamaan avoimen luokan liikkeitä. Ruulle rupean pikkuhiljaa opettamaan tokon alkeita, ja toivottavasti tämän vuoden lopussa koira osaisi suunnilleen alokasluokan liikkeet.

Täytyy todeta, että yllättävän hyvin ovat viime vuoden tavoiteet toteutuneet. Chilin kanssa suoritimme BH-kokeen keväällä ja raunioA- ja pelastushakukokeisiinkin olimme jo ehtineet ilmoittautua. Valitettavasti Chilin selkävaivat (jotka siis myöhemmin paljastuivat lonkkavian aiheuttamiksi) kuitenkin estivät kokeisiin osallistumisen Sisun kanssa pääsimme tavoitteeseemme, eli saimme I-tuloksen tokon alokasluokasta. Ruun kanssa pidimme kesän/syksyn aikana hiukan taukoa tokon treenaamisesta, sillä pentu tuntui jotenkin ailahtelevaiselta ja välilä jopa haluttomalta. Alokasluokan liikkeet ovat nyt kuitenkin jollain tapaa hallussa, eli ehkäpä voi sanoa että pääsimme myös Ruun kanssa jotakuinkin tavoitteeseemme.

Tässäpä sitten tavoitteita vuodelle 2010:

Chilin kanssa on tavoitteena löytää laji/lajeja joita koira pystyy kipuilematta harrastamaan. Mikäli pääsemme keväällä vepe-ryhmään ja laji tuntuu koiralle sopivan, tavoitteeksi voisi ottaa vepen soveltuvuuskokeeseen osallistumisen kesän lopulla. Jäljestystä aiomme myös jatkaa, ja jos vauhti pellolla saadaan hidastumaan riittävästi, voisimme ehkä kokeilla myös erikoisjälkeä. Sisun kanssa ensisijainen tavoite on saada tokon avoimen luokan liikkeet kisakuntoon ja saada avoimesta vähintään yksi I-tulos. Jos Sisun into riittää, voisimme myös ottaa voittajaluokan liikkeet työn alle ja ehkä startata voittajassa vielä tämän vuoden puolella. Tämän lisäksi ajattelin ilmoittaa Sisun keäällä BH-kokeeseen. Ruun kanssa tavoitteena on saada tokon alokkaan liikkeet hiottua kisakuntoon, ja osallistua alokasluokan kokeeseen kesän/syksyn aikana.

Alla Panun viime ja tämän vuoden tavoitteet:

Panun ja Sisun ensimmäisenä tavoitteena agilityssä on tehdä kilpailemisesta kiva juttu sekä koiralle että ohjaajalle. Tämän jälkeen tavoitteena on edetä luokka kerrallaan, aina 3-luokkaan asti, mikäli rahkeet vain riittävät. Ruun kanssa tavoitteena on ensin oppia kaikki agilityesteet ja pitää hauskaa koiran kanssa. Virallisiin kisoihin Panu aikoo Ruun kanssa tähdätä vielä tämän vuoden puolella.

Meidänkin kohdalla täytyy sanoa, että tavoitteet toteutuivat varsin hyvin. Sisun kanssa kisaamisesta tuli todella kiva juttu, josta koira nauttii täysin siemauksin. Ja kolmosluokkaankin noustiin vauhdilla, neljässä ja puolessa kuukaudessa. Ruun kanssa ollaan muistettu edetä koiran ehdoilla ja niinpä ei aivan ehditty virallisiin kisoihin. Keppejä täytyy vielä hioa ja kontaktit haluan varmaksi ennen kisauran aloitusta (tämä jää siis keväälle 2010). Ruun into agilityä kohtaan on kasvanut koko ajan ja odotellaankin mielenkiinnolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tässä meidän tavoitteet vuodelle 2010:

Jo aiemmin olen laittanut tavoitteeksi päästä tänä vuonna Agilityn SM-kisoihin kahdella koiralla, eikä siitä tarvitse vielä tässä vaiheessa tinkiä. Toki Ruulla on vielä tekemistä ennen edes kisakuntoon pääsyä ja Sisunkin kontaktit ovat vielä vaiheessa. Mutta tavoite on tavoite, eikä sitä tarvitse hampaat irvessä yrittää. Otetaan rennosti täysillä, pidetään hauskaa ja jos menee nappiin, ollaan kesäkuussa Vantaalla SM-kisoissa sekä Sisun että Ruun kanssa.

Aloitimme tänään Sisun kanssa yhteisen joululahjamme hyödyntämisen ja suuntasimme Sipooseen Riitta Jantunen-Korrin tokovalmennukseen. Nyt kun Chilin tilanne on mikä on, päätin että kyllä meidän Sisusta vielä tokokoira leivotaan. Meillä ei ole pitkään aikaan ollut ohjattua tokotreeniryhmää ja itsekseen treenaaminen ei pitemmän päälle ole hyvä idea. Siksipä päätin hankkia itselleni ja Sisulle joululahjaksi säännölliset tokovalmennukset Riitan luona.  Ja täytyy jo näin ensimmäisen treenikerran jälkeen todeta, että tämä on kyllä yksi parhaista itselleni hankkimista jolulahjoista ikinä

Aloitimme seuraamisella, joka on ollut minun ja Sisun ongelmaliike jo pidemmän aikaa. Sisu kyllä pitää hyvin paikkansa, mutta kontakti tuppaa välillä tippumaan ja etenkin vasemmalle käännökset ovat tuottaneet meille tuskaa. Saimme paljon hyviä vinkkejä etenkin käännöksiin ja kokeilimme paria niistä jo käytännössäkin. Riitta totesi, että ongelmat vasemmalle käännöksissä johtuvat pääosin siitä, että Sisu ei vielä osaa käyttää takapäätänsä kunnolla. Muuten saimme jopa kehuja seuraamisestamme, tosin ajoittaiselle ”orava-istunnalle” perusasennoissa täytyy alkaa tekemään jotain, ellei halua naurattaa tuomareita kuoliaaksi

Seuraavaksi otimme työn alle toisen murheenkryynimme, eli noudon. Tällä hetkellä Sisu osaa istua kapula suussa perusasennossa ja kävellä kapula suussa perässäni. Näiden kahden asian yhdistäminen, kuten myös kapulan oma-aloitteinen nostaminen maasta, ovat vielä olleet Sisulle liian isoja paloja purtavaksi. No, ihmeitä tapahtuu, ja muutaman toiston jälkeen Sisulla naksahti palaset kohdalleen päänupissa ja partanaama tajusi, että kapula suussa voi tulla sivulle perusasentoon, eikä kapulaa tarvitse samaan aikaan sylkeä maahan. Loistavaa!

Lopuksi teimme vielä luoksetulon pysäytyksen sekä kaukokäskyt. Kaukojen istu-maahan-istu sujuivat hienosti ja niistä saimmekin kehuja. Istu-seiso ja maahan-seiso -vaihdoksissa Sisu yritti välillä hiippailla etujaloilla ja tähän saimme ohjeeksi takapalkan käytön opetusvaiheessa. Luoksetulon pysäytys taas on näköjään vielä kiinni takapalkan olemassaolosta: kun palkaa ei ollut, Sisu juoksi pysäytyskäskyistä huolimatta luokseni ja palkan kanssa koira taas suoritti hienon ja tarkan pysähdyksen Ovela jätkä. Nyt täytyykin alkaa häivyttämään takapalkkaa, jotta liikkeen suoritus ei jää siitä riippuvaiseksi.  

Sisu oli treenisession jälkeen aikalailla poikki. Hyvin jätkä kuitenkin teki töitä loppuun asti ja yritti koko ajan parhaansa. Riitta kehui Sisua oikein päteväksi tyypiksi ja totesi, että olemme avoimen luokan liikkeiden opettelussa oikealla tiellä. Omaa mieltäni lämmitti eniten se, että Riitan mielestä Sisu vaikutti sen verran lupaavalta tyypiltä, että voittajaluokan liikkeiden opettelu kannattaa aloittaa jo nyt Tästä saimme taas lisää treeni-intoa pitkäksi aikaa!