Sisu, Chili ja Ruu

Sisun matka kohti tokon avointa, ja miksei ylempiäkin luokkia, otti ison harppauksen eteenpäin lauantain tokotreeneissä, kun Sisu teki elämänsä ensimmäisen kokonaisen noutoliikkeen. Nouto on ollut Sisulle todella vastenmielinen liike jo heti pikkupennusta lähtien. Sisu kyllä juoksee innoissaan lelun tai kepin perään, mutta lähtee kutsuista huolimatta päinvastaiseen suuntaan arteensa kanssa. Tai vaihtoehtoisesti pudottaa lelun ja tulee luokse. Lähtökohdat noutoliikkeen opettamiseen ovat siis olleet heikonlaiset.

Aloitin noudon opettamisen Sisulle jo pari vuotta sitten, mutta muutaman kuukauden jälkeen annoin periksi kun minkäänlaista edistymistä ei tapahtunut. Päätin jättää homman joksikin aikaa hautumaan ja palasin noudon pariin taas pari kuukautta takaperin. Nyt olin vakaasti päättänyt onnistua ja aloitin noudon harjoittelemisen pakkonoutona.  Sisu ei alun alkaenkaan pitänyt noutokapulasta, ja viimeistään silloin koira alkoi inhoamaan sitä. Tein silti sitkeästi pitäisharjoituksia ja palkkasin koiraa runsaskätisesti sen pitäessä kapulaa rauhallisesti suussaan.

Pitämisharjoituksia teimme viikkotolkulla ja lopulta sitkeä työ alkoi kantaa hedelmää. Sisu piti noutokapulaa itse suussaan! Ei kuullosta kovin kummoiselta suoritukselta, mutta minulle tähän vaiheeseen pääsy tuntui kuin lottovoitolta. Tämän jälkeen pystyin jo pian tarjoamaan kapulaa Sisulle ja koira tarttui siihen oma-aloitteisesti. Seuraavaksi pidensin pitämisen kestoaikaa ja tein koiralle häiriötreenejä (käsien vieminen kapulan sivuille, kapulaan koskeminen yms.). Lopulta pääsimme vaiheesen, jossa Sisun piti nostaa kapula maasta ja kävellä askel minua kohti. Tässä vaiheessa törmäsimme jälleen seinään. Sisu osasi kyllä pitää kapulaa suussaan, mutta kapula suussa kävely tuntui koirasta täysin mahdottomlta ajatukselta! Tämän ongelman kanssa tahkosimme taas useamman viikon ajan, kunnes jokin naksahti pienen snautserin päässä ja Sisu rohkaistui ottamaan yhden askeleen kapula suussaan. Tämän jälkeen eteneminen oli taas nopeaa. Teimme kapula suussa kävelyharjoituksia ja välillä taas pelkkää kapulan pitoa. Ja lopulta aloin heittämään kapulaa n. metrin päähän josta Sisu kiikutti sen minulle.

Kotona kapulan maasta nostaminen onnistui vielä kohtuullisesti, mutta hiekkapohjaisessa hallissa törmäsimme uuteen ongelmaan: Sisulla meni hiekkaa suuhun koiran yrittäessä nostaa kapulaa maasta. Tämä tietysti latisti herkkäsuisen snautserin noutomotivaatiota ja koira kieltäytyi nostamasta kapulaa sen ollessa hiekalla. No, ei kun kikkakolmonen kehiin ja ostamaan ohjatun noudon kapulaa! Ohjatun noudon kapulassa on sivuilla laipat, jotka nostavat kapulan keskikohdan ylemmäs maasta kuin tavallisessa noutokapulassa. Ja johan alkoi homma luistaa! Tällä hetkellä olemme siis vaihessa, jossa Sisu lähtee “HAE” -käskyllä sivultani kapulalle, nostaa sen maasta, juoksee kapula suussa luokseni perusasentoon ja luovuttaa kapulan käskystä. Eli siis suorittaa kokonaisen noutoliikkeen! Kova työ siis kannatti ja ainakin tämän noutohaluttoman snautserin kohdalla pakkonouto oli se ainoa ja oikea tapa opettaa koiralle nouto.

Sisun kanssa aloitettiin agility-ura pysäytyskontakteilla (2 on 2 off) ja päästiin sillä tavalla viime kevään aikana kolmosluokkaan. Vauhdin kasvaessa ja ratojen tullessa yhä vaativimmiksi tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että pysäytystekniikka sopii snautserille harvinaisen huonosti. Sisulla on erittän pitkä ja kohtalaisen vauhdikas mutta loikkiva askel. Se toimii hyvin kun vauhti jatkuu mutta pysähdykset ja uudet kiihdytykset ovat myrkkyä. Lisäksi pitkä askel aiheuttaa ongelmia erityisesti ylösmenokontakteilla. Koska halusimme vielä tulevaisuudessa pärjätä kolmosen kisoissa, tulimme siihen tulokseen, ettei meillä ole varaa antaa tasoitusta muille hitailla kontakteilla. Siksi lähdimme viime heinäkuussa harjoittelemaan kokonaan uutta kontaktitekniikkaa, juoksukontakteja.

Tavoitteena oli opettaa Sisulle juoksukontaktit kosketusalustan avulla. Tällä tiellä ollaan edelleen, mutta edistystä on tapahtunut ja puolen vuoden harjoittelun jälkeen valmiit kontaktit alkavat jo häämöttää (töitä on toki vielä paljon jäljellä…). Toistaiseksi ollaan viety läpi suunnilleen seuraavat stepit: 1) Kosketusalustan opetus pysäytyksellä ja suoralla palkalla 2) Kosketusalustan opetus pysäytyksellä/itsenäisesti + vapautus palkalle (namikippo). 3) Kosketusalustan opetus puomilla (ylös ja alasmeno erikseen) pysäytyksellä + vapautus palkalle 4) Kosketusalustan opetus läpijuoksulla maassa = tassun osuma alustalle, jolloin suora vapautus palkalle 5) Kosketusalustan opetus läpijuoksulla puomilla (ylös ja alasmeno erikseen, joko maassa oleva puomi tai loiva puomi) 6) Kahden alustan opetus läpijuoksulla maassa = suora vapautus tassun osumasta, palkka vasta toisen alusta jälkeen 7) Koko puomi kahdella alustalla, palkka vasta puomin jälkeen. Lisäksi harjoituksia on vaikeutettu mm. ottamalla sivuttaisetäisyyttä koiraan, juoksemalla edellä tai juoksemalla selkeästi koiran perässä. Sisun kanssa selkeästi parhaiten on toiminut se, että olen päästänyt Sisun menemään edellä, jolloin koira on saanut itse “funtsia”, mitä pitää tehdä. Ja kyllä snautserilla onkin ollut funtsattavaa, kuten seuraavista videoista varmasti selviää.

Tämä video kuvaa vaiheen 2 harjoitusta, jossa koira etenee itsenäisesti alustalle, pysähtyy ja odottaa vapautusta palkalle. Tässä joulukuun harjoituksessa ollaan jo edetty niin pitkälle, että Sisu kestää hyvin sekä sivuttaisetäisyyttä että ohjaajan jatkuvaa liikettä. Näitä tehtiin syksyllä paljon erilaisilla etäisyyksillä ja paikoilla. Välillä myös osana rataharjoitusta, jolloin alusta tuli koiralle aivan yllättäen vastaan kesken täysvauhtisen radan.

Tässä videossa nähdään esimerkki kolmosvaiheen harjoituksesta, jossa koira pysäytetään puomin ylösmenolla olevalle alustalle ja vapautetaan palkalle (usein namikippo puomin harjalla vaikka tässä videossa sitä ei näykään).

Tässä tänään kuvatussa videossa tehdään alustoja maassa suoralla vapatuksella (vaihe 6). Olen viime aikoina lisännyt treenin haastavuutta vaihtelemalla alustojen etäisyyttä hypyistä, jolloin koira joutuu aina erikseen sovittamaan askeleensa alustalle. Tässä näkyy hyvin, että askelten sovittaminen hidastaa vauhtia, muttei pysäytä sitä kokonaan. Sujuvuutta saadaan varmaan vielä jatkossa, kun läpijuoksun idea tulee Sisulle varmemmaksi (kuukausi sitten tehtiin kuitenkin alustoja vielä pysäyttämällä ja erillisellä vapautuksella).

Tässä viimeisenä onnistunut suoritus kokonaisesta puomista läpijuoksulla (vaihe 7). Tässä on jo sen suuntainen puomi, jota haemme tulevaisuudessa. Erityisesti ylösmenokontaktiin olen tyytyväinen (täydellä vauhdilla alustan läpijuoksu) ja alasmenokin oli varma. Vielä täytyy hakea varmuutta Sisulle, jotta saamme koko puomin menemään täydellä vauhdilla. Tässä harjoituksessa teimme puomia loivennettuna. Välillä treenaamme vielä kokonaan maassa olevalla puomilla (vauhtiharjoitukset) ja jossain vaiheessa siirrymme sitten normaalikorkuiseen puomiin.

Kontaktien treenaaminen on ollut Sisulle todella mieluisaa, sillä lihapullaa saa namikipossa todella paljon!  Kosketusalustaharjoitukset vaativat kuitenkin paljon snautserimaista funtsimista, joten Sisu on usein treenien jälkeen aivan poikki. Näin voi päätellä myös viereisestä kuvasta. Joku voisi kutsua snautseria myös hieman jäykäksi Tämä on siis aivan normaali nukkuma-asento…

 Loppukevennyksenä vielä Ruun uusinta katumuotia. Ruu nimittäin on meidän koirista eniten kärsinyt talven kovista pakkasista. Pienellä koiralla on eniten tuntunut palelevan vatsan seutu ja jalat. Siksi lähdimme joulun jälkeen etsimään koiralle lämmikettä ja sellainen myös löytyi Petikon Mustista&Mirristä. Kuvan camo-asu on lämpimien hihojen lisäksi myös rakkikoiralle sopivan katu-uskottava Ruun into liikkua ulkona pakkasessa on haalarin myötä lisääntynyt huomattavasti vaikka hihat muuten liikettä haittaisivatkin. Tyylikäs kuosi on myös herättänyt ansaittua huomiota lenkillä

Pitkin syksyä oli mielessä, että mistä löytyisi yksi vauhdikas lainakoira treenattavaksi. Loppusyksystä kyseltiin varovaisesti Mirjamin treenikaverilta Astalta tietoa mahdollisesti vapaista belgianpaimenkoira malinois-rotuisista koirista, sillä olimme aiemmin ihastuneet Astan koiraan, Taraan. Yllätys olikin suuri, kun sain mahdollisuuden päästä kokeilemaan agilityä nimenomaan Taran kanssa.

Nyt on kokeilua noin kuukausi takana ja itse olen ollut valtavan innostunut treenaamisesta noin voimakasviettisen ja vauhdikkaan koiran kanssa. Myös Tara on ollut kovasti innostunut uudesta lajista ja niinpä olemme yhdessä Astan kanssa sopineet, että Tara saa jatkossa treenata kanssani pari kertaa viikossa agilityä. Aloitammekin varsinaisissa treeniryhmissä (alkeis) jo ensi viikolla.

Siksi ajattelimme, että nyt olisi paikallaan esitellä Tara myös täällä blogissamme! Tara tulee Tammikallion kennelistä (Tammikallion Jännä Jekku) ja täyttää kohta kaksi vuotta. Taran päälajina on toko, jota koira on harrastanut aivan pienestä asti. Lisäksi Tara on harrastanut mm. hakua, jota kautta koiraan myös tutustuimme. Agilityssä Tara ja Asta kävivät alkeiskurssin viime kesänä ja minulla on nyt vajaat kymmenen yhteistä treeniä takana Taran kanssa joulukuun alun jälkeen. Alla muutama esimerkki perjantai-illan treeneistä Niina Frantsin ohjauksessa.

Tara on lievästi sanottuna putkihullu. Videota edeltävällä kerralla koira meni luvatta hypyn takana olevan putken läpi + hyppäsi yhden hypyn ja teki vielä hallin toisessa päässä mustan u-putken ja loikki sitten innokkaana takaisin, että “mitä nyt tehdään?”. Tässä tehtiin sitten sama, mutta kouluttaja sijoittui ystävällisesti putken eteen, joten nyt koira suostui kääntymään mukaani, vaikka putkeen olisi tehnyt mieli

Tässä vielä toinen esimerkki Taran vauhdikkaasta menosta. Tara on erittäin estehakuinen ja nopea koira, jolla on todella voimakas saalisvietti. Lisäksi koiralla tuntuu olevan erittäin hyvät hermot. Vaikka meillä on vasta alle kuukausi yhteisiä treenejä takana, on Tara jo nyt osoittanut kanssani aivan erinomaista keskittymiskykyä ja innokkuutta agilityyn. Ja kaiken muun lisäksi koiralla on aivan hurmaava luonne. Tara pitää paljon ihmisistä ja tulee aina iloisena rapsutettavaksi tutun ihmisen luokse! Tästä on kiva lähteä treenaamaan ja katsomaan mihin yhteistyömme johtaa

Oikein mukavaa Uutta Vuotta kaikille! Vietimme tämän vuodenvaihteen Kauhajoella työn merkeissä. Tällä kertaa mukaan reissuun lähti koko lauma. Aattoillan vietimme Tainan ja Timon luona saunoen ja syöden, ja koirat saivat nautiskella kongeista sekä luista. Koirat suhtautuivat paukkeeseen tapansa mukaan rauhallisesti. Hyvähermoisia kavereita ovat siis kaikki

Uuden vuoden kunniaksi täytynee taas kirjata ensi vuoden tavoitteet koiraharrastusrintamalla, ja käydä läpi edellisvuoden tavoitteiden toteutuminen. Alla kursiivilla vuosi sitten kirjaamani tavoitteet:

Minun ja Chilin päätavoitteena on ehdottomasti BH-kokeen suorittaminen kevään/kesän aikana. Jatkamme myös raunio- ja hakutreenejä, ja mikäli siltä näyttää, käymme ehkäpä kokeilemassa raunio A-kokeessa vielä tämän vuoden puolella. Ja jos tosi hyvin edistymme, myös pelastushakukoe siintää jossain tulevaisuudessa… Sisun kanssa voisimme käydä muutamassa tokokisassa, että saisimme 1-tuloksen alokasluokasta ja pääsisimme treenaamaan avoimen luokan liikkeitä. Ruulle rupean pikkuhiljaa opettamaan tokon alkeita, ja toivottavasti tämän vuoden lopussa koira osaisi suunnilleen alokasluokan liikkeet.

Täytyy todeta, että yllättävän hyvin ovat viime vuoden tavoiteet toteutuneet. Chilin kanssa suoritimme BH-kokeen keväällä ja raunioA- ja pelastushakukokeisiinkin olimme jo ehtineet ilmoittautua. Valitettavasti Chilin selkävaivat (jotka siis myöhemmin paljastuivat lonkkavian aiheuttamiksi) kuitenkin estivät kokeisiin osallistumisen Sisun kanssa pääsimme tavoitteeseemme, eli saimme I-tuloksen tokon alokasluokasta. Ruun kanssa pidimme kesän/syksyn aikana hiukan taukoa tokon treenaamisesta, sillä pentu tuntui jotenkin ailahtelevaiselta ja välilä jopa haluttomalta. Alokasluokan liikkeet ovat nyt kuitenkin jollain tapaa hallussa, eli ehkäpä voi sanoa että pääsimme myös Ruun kanssa jotakuinkin tavoitteeseemme.

Tässäpä sitten tavoitteita vuodelle 2010:

Chilin kanssa on tavoitteena löytää laji/lajeja joita koira pystyy kipuilematta harrastamaan. Mikäli pääsemme keväällä vepe-ryhmään ja laji tuntuu koiralle sopivan, tavoitteeksi voisi ottaa vepen soveltuvuuskokeeseen osallistumisen kesän lopulla. Jäljestystä aiomme myös jatkaa, ja jos vauhti pellolla saadaan hidastumaan riittävästi, voisimme ehkä kokeilla myös erikoisjälkeä. Sisun kanssa ensisijainen tavoite on saada tokon avoimen luokan liikkeet kisakuntoon ja saada avoimesta vähintään yksi I-tulos. Jos Sisun into riittää, voisimme myös ottaa voittajaluokan liikkeet työn alle ja ehkä startata voittajassa vielä tämän vuoden puolella. Tämän lisäksi ajattelin ilmoittaa Sisun keäällä BH-kokeeseen. Ruun kanssa tavoitteena on saada tokon alokkaan liikkeet hiottua kisakuntoon, ja osallistua alokasluokan kokeeseen kesän/syksyn aikana.

Alla Panun viime ja tämän vuoden tavoitteet:

Panun ja Sisun ensimmäisenä tavoitteena agilityssä on tehdä kilpailemisesta kiva juttu sekä koiralle että ohjaajalle. Tämän jälkeen tavoitteena on edetä luokka kerrallaan, aina 3-luokkaan asti, mikäli rahkeet vain riittävät. Ruun kanssa tavoitteena on ensin oppia kaikki agilityesteet ja pitää hauskaa koiran kanssa. Virallisiin kisoihin Panu aikoo Ruun kanssa tähdätä vielä tämän vuoden puolella.

Meidänkin kohdalla täytyy sanoa, että tavoitteet toteutuivat varsin hyvin. Sisun kanssa kisaamisesta tuli todella kiva juttu, josta koira nauttii täysin siemauksin. Ja kolmosluokkaankin noustiin vauhdilla, neljässä ja puolessa kuukaudessa. Ruun kanssa ollaan muistettu edetä koiran ehdoilla ja niinpä ei aivan ehditty virallisiin kisoihin. Keppejä täytyy vielä hioa ja kontaktit haluan varmaksi ennen kisauran aloitusta (tämä jää siis keväälle 2010). Ruun into agilityä kohtaan on kasvanut koko ajan ja odotellaankin mielenkiinnolla, mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Tässä meidän tavoitteet vuodelle 2010:

Jo aiemmin olen laittanut tavoitteeksi päästä tänä vuonna Agilityn SM-kisoihin kahdella koiralla, eikä siitä tarvitse vielä tässä vaiheessa tinkiä. Toki Ruulla on vielä tekemistä ennen edes kisakuntoon pääsyä ja Sisunkin kontaktit ovat vielä vaiheessa. Mutta tavoite on tavoite, eikä sitä tarvitse hampaat irvessä yrittää. Otetaan rennosti täysillä, pidetään hauskaa ja jos menee nappiin, ollaan kesäkuussa Vantaalla SM-kisoissa sekä Sisun että Ruun kanssa.

Aloitimme tänään Sisun kanssa yhteisen joululahjamme hyödyntämisen ja suuntasimme Sipooseen Riitta Jantunen-Korrin tokovalmennukseen. Nyt kun Chilin tilanne on mikä on, päätin että kyllä meidän Sisusta vielä tokokoira leivotaan. Meillä ei ole pitkään aikaan ollut ohjattua tokotreeniryhmää ja itsekseen treenaaminen ei pitemmän päälle ole hyvä idea. Siksipä päätin hankkia itselleni ja Sisulle joululahjaksi säännölliset tokovalmennukset Riitan luona.  Ja täytyy jo näin ensimmäisen treenikerran jälkeen todeta, että tämä on kyllä yksi parhaista itselleni hankkimista jolulahjoista ikinä

Aloitimme seuraamisella, joka on ollut minun ja Sisun ongelmaliike jo pidemmän aikaa. Sisu kyllä pitää hyvin paikkansa, mutta kontakti tuppaa välillä tippumaan ja etenkin vasemmalle käännökset ovat tuottaneet meille tuskaa. Saimme paljon hyviä vinkkejä etenkin käännöksiin ja kokeilimme paria niistä jo käytännössäkin. Riitta totesi, että ongelmat vasemmalle käännöksissä johtuvat pääosin siitä, että Sisu ei vielä osaa käyttää takapäätänsä kunnolla. Muuten saimme jopa kehuja seuraamisestamme, tosin ajoittaiselle ”orava-istunnalle” perusasennoissa täytyy alkaa tekemään jotain, ellei halua naurattaa tuomareita kuoliaaksi

Seuraavaksi otimme työn alle toisen murheenkryynimme, eli noudon. Tällä hetkellä Sisu osaa istua kapula suussa perusasennossa ja kävellä kapula suussa perässäni. Näiden kahden asian yhdistäminen, kuten myös kapulan oma-aloitteinen nostaminen maasta, ovat vielä olleet Sisulle liian isoja paloja purtavaksi. No, ihmeitä tapahtuu, ja muutaman toiston jälkeen Sisulla naksahti palaset kohdalleen päänupissa ja partanaama tajusi, että kapula suussa voi tulla sivulle perusasentoon, eikä kapulaa tarvitse samaan aikaan sylkeä maahan. Loistavaa!

Lopuksi teimme vielä luoksetulon pysäytyksen sekä kaukokäskyt. Kaukojen istu-maahan-istu sujuivat hienosti ja niistä saimmekin kehuja. Istu-seiso ja maahan-seiso -vaihdoksissa Sisu yritti välillä hiippailla etujaloilla ja tähän saimme ohjeeksi takapalkan käytön opetusvaiheessa. Luoksetulon pysäytys taas on näköjään vielä kiinni takapalkan olemassaolosta: kun palkaa ei ollut, Sisu juoksi pysäytyskäskyistä huolimatta luokseni ja palkan kanssa koira taas suoritti hienon ja tarkan pysähdyksen Ovela jätkä. Nyt täytyykin alkaa häivyttämään takapalkkaa, jotta liikkeen suoritus ei jää siitä riippuvaiseksi.  

Sisu oli treenisession jälkeen aikalailla poikki. Hyvin jätkä kuitenkin teki töitä loppuun asti ja yritti koko ajan parhaansa. Riitta kehui Sisua oikein päteväksi tyypiksi ja totesi, että olemme avoimen luokan liikkeiden opettelussa oikealla tiellä. Omaa mieltäni lämmitti eniten se, että Riitan mielestä Sisu vaikutti sen verran lupaavalta tyypiltä, että voittajaluokan liikkeiden opettelu kannattaa aloittaa jo nyt Tästä saimme taas lisää treeni-intoa pitkäksi aikaa!

Joulu on sujunut meidän laumassamme rauhallisissa merkeissä. Jouluaattoaamuna kävimme pitkällä lenkillä lumisessa Uutelassa ja sen jälkeen aloimme rauhoittua joulun viettoon. Aaton ohjelmaan kuului syömisen ja saunomisen lisäksi tietenkin joululahjojen avaamista. Jokainen koirista sai vähintään yhden pakettin, ja ne syötävät lahjat taisivat tänäkin vuonna viedä voiton muista. Ehkäpä lelut ja muut pitkäikäisemmät lahjat otetaan käyttöön myöhemmin.

Chili sai tänä jouluna katu-uskottavan kokoisen luun lisäksi Back on Track -koiranpatjan. Patjan sisus on Tempur-patjoista tuttua, kehon muotoihin mukautuvaa vaahtomuvia ja päällys BoT-kangasta. Tämän lahjan Chili sai itse asiassa jo pari päivää ennen aattoa ja on heti ominut sen itselleen. Uudella pedillä Chili tykkää nukkua myös kipeä lonkka alaspäin, eli mukavalta taitaa Tempur tuntua myös koiran mielestä

Sisu sai syötävien pakettien lisäksi yhden uuden lelun sekä pari harrastuksiin liittyvää yllätystä, joista lisää myöhemmin Sisun paras joulahja on kuitenkin tainnut olla se, että koko lauma on ollut nyt jo useamman päivän yhdessä. Sisu on selvästi onnellisimmillaan kun koko porukka on kasassa, vaikka yksinolo ei nykyisin olekaan pienelle partanaamalle samanlainen kauhistuksen paikka kuin aiemmin.

Parin päivän syöpöttelyn ja lepäilyn jälkeen palasimme tänään jo normaaleihin treenikuvioihin. Panu kävi aamulla treenaamassa Sisun ja Ruun kanssa agilityä ja illalla suuntaamme vielä snautserikerhon vuorolle tokotreeneihin Sisun ja Chilin kanssa. Lopuksi vielä päivän huuomoripläjäys

HEHÄN OVAT KUIN KAKSI MARJAA

Poro, vinkulelu                                                   Ruu, borderterrieri

Voittaja-näyttelyn jälkeen ollaan elelty aikalailla hiljaiseloa, tai siis toki treenit ovat pyörineet normaaliin malliin, mutta mitään ihmeellistä ei olla sen lisäksi puuhattu. Pakkaset ovat vaikuttaaneet laumaan sen verran, että Ruu ei oikein viihdy rauhallisilla haistelulenkeillä vaan rupeaa heti tutisemaan kylmästä, ja Chilin tassuja rupeaa paleltamaan jos olemme liian pitkään ulkona. Sisu on siis ihme kyllä koiristamme se “pakkasenkestävin”.

Ruun juoksua ollaan nyt odoteltu jo useamman viikon ajan, mutta neidillä ei tunnu olevan mitään ajatustakaan juoksun aloittamisesta. Ruutanaa on raahattu Hillan ja Tessan luo hakemaan vetoapua (molemmat tytöt ovat juoksussa), mutta ei tunnu sekään auttavan. No, eipä tässä muuta voi kun odotella. Olisi vaan mukava saada juoksut hoidettua pois alta ja toivottavasti myös pikkurakin ailahtelevaisuus menisi juoksujen mukana ohi.

Sisu on ollut pakkasista huolimatta, vai pitäisikö sanoa että niiden vuoksi, erittäin täpäkkänä agilitytreeneissä.  Partanaama on ruvennut irtoamaan todella hienosti ja estehakuisuus on myös lisääntynyt. Kepit ovat nykyisin Sisun bravuuri ja sellaista keppikulmaa ei vielä ole tullut vastaan, jota Sisu ei olisi osannut itsenäisesti hakea. Snautserin menoa on kyllä mahtavaa katsella! Kontaktitreenit ovat edenneet nyt siihen vaiheeseen, että kosketusalustat on siirretty puomin kumpaankin päähän, ja Sisu vapautetaan heti sen koskettua alustaa. Sisu tarjoaa vanhasta tottemuksesta tietysti vielä pysähdystä alustoille, mutta eiköhän juoksukontaktien idea ala pikkuhiljaa valjeta partanaaman päässä. Joka tapauksessa homma vaikuttaa erittäin lupaavalta. Toivotaan nyt, että missään vaiheessa opetusta ei tulisi suurempaa takapakkia ja pojat voisivat palata kisakentille jo aluvuoden aikana.

Chili on nyt joutunut viettämään melkoista hiljaiseloa. Yksi jälki päästiin tekemään ennen pakkasia ja välillä Chili on päässyt juoksemaan Panun kanssa putkia agilitytreenien jälkeen. Muuten Chilin treenaukset ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa. Lenkkeilty toki ollaan ja yllättävän hyvässä kunnossa Chili on nyt pysynyt. Lopetin kipulääkkeen antamisen muutama päivä sitten ja ainakaan vielä Chili ei ole osoittanut merkkiäkään kivuista. Seuraamme nyt tilannetta ja heti vuoden vaihteen jälkeen suuntaamme Jan Räihän pakeille. Ja toki myös fyssarikäyntejä ja koirakylpyläkeikkoja aiomme jatkaa entiseen malliin. Yritin kysellä jo ensi kesäksi meille paikkaa vesipelastus- eli vepe-ryhmästä. Tähän mennessä on valitettavasti noussut seinä pystyyn joka seurassa Yllättävän suosittu harrastus tuntuu olevan! Jos tiedätte jonkun vepe-ryhmän, joka kaipaisi lisävahvistusta ensi kesäksi, laittakaa ihmeessä viestiä! Luulen, että vepe voisi olla Chilille melkoisen sopiva laji

Olimme eilen Sisun kanssa edustamassa Snautserikerhoa Voittaja2009-näyttelyssä. Sisulle oli rakennettu oma aitaus ständin nurkkaan, mutta tyytyväisimmillään snautseri oli aina päästyään patsastelemaan käytävälle ihmisten rapsuteltavaksi. Sisu otti edustushomman tosissaan, eikä malttanut juurikaan lepäillä. Täpäkännäköinen snautseri saikin osakseen paljon huomiota ja ohikulkijoiden hymyjä, ja aika moni ohikulkijoista myös pysähtyi hetkeksi hellimään partanaamaa. Sisu jaksoi hienosti olla rapsuteltavana ja oli tasapuolisen kiinnostunut kaikista vierailijoista. Ainoastaan suoraan pään päälle tulleet taputukset saivat snautserin hiukan väistämään, mutta muuten kaikenlaiset hellimiset olivat Sisun mieleen.

Täytyy sanoa, että hiukan yllätyin Sisun rauhallisesta suhtautumisesta massiiviseen koiratapahtumaan. Sisu ei tuntunut olevan moksiskaan ohi kulkevista koirista eikä onneksi myöskään tuntunut stressaavan hälinästä ja ihmispaljoudesta. Toivottavasti myös kaikki rodusta kiinnostuneet saivat snautsereista positiivisen kuvan. Sisu kiittää kaikkia vanhoja ja uusia tuttavia pistäytymisestä ständillä! Toivottavasti nähdään jatkossakin koiratapahtumissa tai kisoissa!

Kaikille Sisu-faneille ja blogin lukijoille tiedoksi:

Sisu on tavattavissa Voittaja 2009 -näyttelyssä Messukeskuksessa lauantaina 12.12. klo 8-16 Snautserikerhon ständillä R26!

Tulkaahan nykimään hihasta! Sisu on enemmän kun iloinen kaikista tutuista ja tuntemattomistakin rapsuttajista Tervetuloa!