Sisu, Chili, Ruu ja Kengu

Sisu pääsi heti Vuokkoset-Areenan avajaiskisoihin testaamaan uutta hienoa hallia. Koira tuntui tykkäävän pehmeästä mattopinnasta ja eteni hyvällä fiiliksellä molemmat radat. Hyppäri tosin meni vielä verrytellessä hylkäyksen arvoisesti, mutta vaativalla agilityradalla Sisu näytti, mistä snautserit on tehty! Tuloksena nolla (+ 1,25 sek) ja hieno viides sija vajaan 50 koiran joukossa. Alla Sisun ja Susannan tyylinäyte…

Vuokkosten avajaisviikonloppuna oli mukavasti erilaisia myyntipisteitä ja yhdestä tarttui mukaan viereinen heijastin. Tämä kuvastaa hyvin Kengun uusinta harrastusta, viestiä. Yhdennäköisyys on huomattava Viimeksi eilen illalla treenattiin viestiä noin 200 metrin matkalla. Kengu eteni rohkeasti ja aivan “täpöllä” 4 tiukkaa pätkää. Jopa huippukuntoinen malinois puuskutti maalissa.

Ollaan pidetty nyt tammikuu kisataukoa ja keskitytty treenaamiseen ja lenkkeilyyn. Sisun kanssa ollaan päästy hyvin vauhtiin EVL:n liikkeiden kanssa. Tällä hetkellä ohjattu nouto on jo ihan hyvällä mallilla (tosin merkki ja itse nouto-osuus vielä yhdistämättä), samoin metallihyppynouto ja paikalla istuminen. Sen sijaan vanhat rakkaat murheenkryynimme, ruutu ja seuraaminen, ovat nyt joutuneet tehosyyniin. Seuraamiseen opetan koiralle uutta mielentilaa vanhan lahnailufiiliksen tilalle ja ruudussa ollaan palattu ihan alkeisiin ja yritän nyt sheipata oikeaa paikkaa kartioiden keskellä. Seuraaminen on jo parantunut huimasti, mutta ruudun kanssa ei vielä pilkota valoa tunnelin päässä. Ehkäpä sinnikkyys kuitenkin joskus palkitaan… Muut EVL:n likkeethän ovatkin Sisulle jo entuudestaan tuttuja.

Ruun kanssa on jatkettu avoimen luokan liikkeiden treenaamista. Nouto on alkanut edistyä ja nyt koira uskaltaa lähteä jo ensimmäisellä käskyllä kapulalle. Jäävien liikkeiden koiran taakse siirtymiset alkavat olla hanskassa, samoin kuin paikallaolo ohjaajan ollessa piilossa. Kaukokäskyt edistyvät tuskaisen hitaasti, mutta edistyvät kuitenkin, eli malttia vaan ohjaajalle niin kai niistä joskus tulee hyvät Luoksetulon stoppia en ole kauheasti uskaltanut treenata kun stoppien treenaaminen vaikuttaa Ruun luoksetulovauhtiin niin älyttömästi. Haluan hakea vielä sen viimeisen ykkösen alokkaasta enkä siis viitsi pilata hyvää luoksetuloa vielä tässä vaiheessa ;) 

Kengu juoksuili vuodenvaihteessa ja jouduimme laittamaan treenit hetkeksi tauolle. Nyt olemme päässeet taas treenivauhtiin ja harjoitelleet vaihteeksi tokoliikkeitä ainaisten pk-tottisliikkeiden lisäksi. Avoimen kaukokäskyt toimivat jo mainiosti (vaihdot ovat nopeat ja puhtaat) ja jäävät alkavat pikkuhiljaa valmistua (seisomiseen tosin tarvitsee vielä välillä alkuun käsiavun). Nouto on oikein hieno, samoin paikallamakuu. Hypystä puuttuu enää loppuosa, eli oma siirtyminen koiran sivulle, muuten liike on jo valmis. Seuraaminen toimii jo hienosti pitkälläkin suoralla, ja pään asento pysyy hyvänä ilman käsiapuakin. Kohta voitaisiin alkaa ottamaan hiukan käännöksiä, tai ainakin kaarroksia. Perusasennon korjaaminen sivuaskeleissa toimii hyvin, joten käännökset tuskin tulevat olemaan suuri ongelma. Luoksetuloa en ole vähään aikaan treenannut. Kengulla kun tuntui olevan tässä liikkeessä ihme tapa pönöttää takajalat harallaan ja olla mutkalla koko kropastaan. Nyt ollaankin ensin vahvistettu oikeanlaista istuma-asentoa ja hiotaan sitten luoksetulon loppuasento valmiiksi. Luoksarin stoppia ei myöskään olla tehty moneen kuukauteen, mutta eiköhän se sielä löydy kun vaan muistutellaan. Eli alokas- ja avoin luokka ovat aikalailla hallussa, siis liikkeiden teknisen suorituksen suhteen. Palkkaamattomuustreenit ovat sitten asia erikseen Ylempien luokkien liikkeistä ollaan tehty lähinnä tunnaria. Tähän mennessä olemme harjoitelleet tunnarin pitoa sekä rauhallista nostamista maasta ilman että kapulaa yhtään pyöritellään hampaissa. Kapulaa on myös piiloteltu vaatekasoihin, maton alle ja tuolinjalan taakse, ja kovalla tuhinalla kapula on aina löytänyt tiensä Kengun suuhun Homman juju alkaa siis olla hyvin koiralla hanskassa.

Kisoihin ollaan menossa Ruun kanssa alkukeväästä ja Sisun ja Kengun kanssa loppukeväästä, riippuen tietysti miten saadaan koepaikkoja. Mitään stressiä en nyt aio ottaa kisoihin menosta, eli ei haittaa vaikka Kengun kanssa starttaaminen jäisi vasta syksylle. Nyt nautitaan treenaamisesta!

Vuosi on taas vierähtänyt ja perinteeksi on muodostunut tarkistaa menneen vuoden tavoitteiden (kursiivilla) toteutuminen ja määrittää uudet tavoitteet seuraavalle vuodelle. Tämä vuosi on ollut melkoista muutosten aikaa kun laumaan on tullut uusi jäsen, Kengu, ja olemme opetelleet elämää ja teenaamista taas täysin erilaisen koiran kanssa. Myös Panun vakava sairastuminen kesällä ja edelleen jatkuva sairasloma aiheutti osaltaan suuriakin muutoksia myös koirien elämään.

 SISU

2011: Sisun kanssa tämän vuoden tavoitteena on saada ykköstulos tokon voittajaluokasta, ja mikäli hyvin käy, startata EVL:ssä vielä tämän vuoden puolella. Rauniotreenejä jatkamme, mikäli koiran into säilyy treenien vaikeutuessa. Kokeisiin menoa harkitsemme kyllä todella pitkään, sillä Sisu ei ole mikään luontainen raunioilla liikkuja, ja myös rauniokokeen tottelevaisuus- ja ketteryysosio saattaa olla turhan työläs treenattavaksi yhtä koesuoritusta varten.

Sisun kanssa pääsimme tokon osalta hienosti tavoitteeseemme saavuttaen vuoden lopulla TK3-koulutustunnuksen. Rauniotreenejä jatkoimme hyvällä menestyksellä, ja Sisusta alkoi löytyä aivan uusi, röyhkeämpi puoli, joka sopii vallan mainiosti rauniotyöskentelyyn. Olin ilmoittanut Sisun keväällä rauniosoveltuvuuskokeeseen, mutta suureksi harmikseni jouduin perumaan osallistumisemme Sisun sairastumisen vuoksi. Olimme varasijalla toiseen, kesällä järjetettyyn kokeeseen, mutta emme mahtuneet mukaan. 

Vuoden 2012 tavoitteena tokossa on startata Sisun kanssa EVL:ssä ja saada ainakin yksi 1-tulos. Mikäli rauniosoveltuvuuskokeita järjestetään, voisimme yrittää mahtua mukaan kevään kokeeseen. Syksyllä voisimme osallistua raunio A-kokeeseen tai IPOR A-kokeeseen, jos ketteryystelineiden opettaminen alkaa luonnistua jollain tavalla.

CHILI

2011: Chilin kanssa tavoitteena on jatkaa vepetreenejä taas ensi kesänä, mikäli koiran kunto sen vain sallii. Tulostavoitteeksi voisi asettaa voittajaluokkaan nousemisen kesän aikana, mutta katsotaan nyt kuinka treenit lähtevät sujumaan talvitauon jälkeen. Chilin kanssa päätavoite on kuitenkin edelleen se, että koira pysyy hyvässä fyysisessä kunnossa, ja voi elää hyvää ja rikasta koiranelämää vaivoistaan huolimatta.

Chilin kanssa pääsimme tavoitteeseemme 100-prosenttisesti! Koiran kunto pysyi hyvänä runsaslumisesta talvesta huolimatta, ja vain parani loppuvuotta kohden. Vepessä Chili jatkoi hienoja suorituksiaan ja kesän lopussa saavutimme kolmannen 1-tuloksen avoimessa luokassa ja nousimme voittajaluokkaan.

Chilin kanssa vuoden 2012 ykköstavoitteena on edelleen se, että koiran fyysinen kunto pysyy mahdollisimman hyvänä ja koira voi elää kivutota ja hyvää elämää. Mikäli pystymme koiran kunnon puolesta jatkamaan vepetreenejä ensi kesänä, täytynee tavoitteeksi laittaa vepevalion arvo kesän lopussa. Mutta katsotaan nyt kuinka Chilin lonkka kestää treenaamisen, ja vasta sen jälkeen mietitään mahdollista kokeisiin osallistumista.

RUU

2011: Ruun kanssa ensisijainen tavoite on sama kuin viime vuonna eli startata tokon alokasluokassa ja saada sieltä ykköstulos. Jos nyt oikeasti ottaisi itseään niskasta kiinni ja vaan ilmoittaisi koiran johonkin kokeeseen niin tulisi viimeisteltyä liikkeet kisakuntoon. Ja mikäli selvitämme alokasluokan nopeasti, toki tähtäämme saman tien avoimeen luokkaan. Jos Ruun itseluottamus ja työskentelymotivaatio jatkavat positiivista kehitystään, voisin harkita koiran ilmoittamista myös BH-kokeeseen syksyn aikana.

Ruun kanssa starttasimme syksyllä kahdesti tokon alokasluokassa saavuttaen kummastakin kokeesta hienon 1-tuloksen kunniapalkinnon kera. Ruu yllätti minut selviytymällä upeasti koetilanteista. Koiraa selvästikin jännitti hurjasti vieras halli, haukkuvat koirat ja yleisö, mutta niin vaan saimme kaikki liikkeet suoritettua. Avoimen luokan liikkeitä on alettu harjoitella, mutta kaiken uuden opettelu on Ruun kanssa todella hidasta, ja päätin suosiolla jättää avoimen luokan korkkaamisen seuraavaan vuoteen. BH-kokeeseen koira ei missään nimessä ollut vielä valmis, joten myös tämän tavoitteen jouduimme siirtämään hamaan tulevaisuuteen. 

Vuoden 2012 tavoitteena on saavuttaa tokossa TK1-koulutustunnus ja startata avoimessa luokassa. Avoimen luokan liikkeiden opettelu on ollut koiralle sen verran haastavaa, että mitään tulostavoitetta en aio asettaa. Luulen, että myöskään BH-kokeeseen emme vielä tulevana vuonna osallistu. Koiran itseluottamuksen tulee olla ihan eri tasolla, jotta se selviäisi kymmenen minuutin paikallamakuusta ja kahdesta pitkästä seuraamisesta.

KENGU

2011: Kengun kanssa vuoden 2011 tavoitteena on tehdä hyvät pohjat kaikissa lajeissa, joita aiomme jatkossa harrastaa. Tokoa ajatellen voisimme mennä keväällä pentukursille ja jatkaa treenaamista syksyllä ohjatussa ryhmässä, mikäli laji tuntuu Kengulle sopivan. Hakutreenit aloitamme heti keväällä kun lumen määrä on hiukan vähentynyt. Vuoden loppuun mennessä toivoisin pennulta löytyvän hyvän maalimiesmotivaation, nenän käytön sekä jonkinlaisen tajun oikeanlaisista pistoista. Haukkuilmaisua voimme myös alkaa treenata kotioloissa. Raunioilla käymme myös tutustumassa jotta pentu oppisi heti oikeanlaisen tavan liikkua hankalilla alustoilla. Myös vepeen ajattelin viedä pennun tutustumaan mikäli koiran fysiikka sen sallii. Katsotaan sitten myöhemmin mikä Kengun päälaji tulee olemaan. Ja luonnollisesti pääpaino Kengun kanssa puuhastelussa tulee edelleen olemaan erilaisiin asioihin totuttelussa ja tutustumisessa, ja siinä että pentu saa olla pentu. Koiran ehdoilla siis edetään sen mukaan mihin Kengu tuntuu olevan valmis eikä kiirehditä treeneihin tai kisoihin liian aikaisin.

Kengun kanssa olemme vuoden aikana puuhastelleet kaikenlaista. Kävimme keväällä Riitta Korrin tokon pentukurssin ja syksyllä nuorten koirien tokokurssin. Kengu tuntuu tykkäävän kaikenlaisesta työnteosta eikä toko ole tehnyt tässä asiassa poikkeusta. Pk-tottiksen liikkeitä olemme hioneet niin itseksemme kuin myös ohjatusti. Kengu työskentelee jo nyt sen verran korkeassa vireessä, että tokossa saattaa tulla sanomista esim. liian tiiviistä seuraamisesta. Aion kuitenkin rakentaa koiralle ensisijaisesti erinomaisen pk-tottiksen ja tokokokeissa tulemme käymään lähinnä omaksi iloksemme.

Hakutreeneissä kävimme keväällä muutamia kertoja, mutta jostain syystä homma ei oikein lähtenyt pelittämään. Jätimme lajin hautumaan ja lopulta päädyin siihen, että pk-viesti voisi olla Kengulle sopivampi laji. Viestiä ehdimme treenata syksyllä muutamia ketoja, mutta keväällä on tarkoitus aloittaa treenit tositarkoituksella.

Vepetreeneissä Kengu pääsi käymään kesällä muutamia kertoja. Vesipeto tuntui rakastavan lajia, mutta tokikaan keskenkasvuista pentua ei vielä laitettu vetämään venettä tai hukkuvaa täydellä painolla. Treenit sujuivat kuitenkin sen verran hienosti, että tämän lajin harrastamista tulemme takuuvarmasti jatkamaan!

Vuoden 2012 tavoitteena Kengun kanssa on osallistua tokokokeeseen nin alokas- kuin avoimessa luokassa ja saavuttaa molemmista 1-tulos. Pk-kokeisiin emme tulevana vuonna vielä tähtää, emmekä varmaan suorita BH-koettakaan ennen kun tottis on täysin valmis. Vepessä voisimme osallistua soveltuvuuskokeeseen ja muutamaan alokasluokan kokeeseen kesän aikana, ja jos hyvin käy, nousta avoimeen luokkaan kesän lopussa. Kengun kanssa ykköstavoitteena on edelleen yhdessä tekeminen ja niiden lajien löytäminen, jotka parhaiten soveltuvat koiralle ja joiden treenaamisesta se eniten nauttii.

Ja tässä Panun tavoitteet:

Tavoite vuodelle 2011 tulee olemaan päästä kahdella koiralla SM-kisoihin. Mieluiten tietysti jo Nastolaan tämän kesän puolella, mutta viimeistään tämän vuoden aikana SM-nollien kasaan saaminen seuraavalle vuodelle Treenejä jatketaan innolla, eiköhän ne tulokset sieltä tule kun niiden aika koittaa! 

Tänään oli parin päivän sateiden ja pimeyden jälkeen tarjolla kirkasta auringonpaistetta, tosin erittäin kovalla tuulella. Valoisa ilma näytti tarttuneen myös koirien mieleen ja jopa lonkkavaivainen Chili kirmasi lenkillä iloista “pukkiloikkaa”. Chilin hyvään fiilikseen on tosin muitakin syitä kuin hyvä sää. Syksyllä olemme lisänneet Chilin lenkitystä useaan lyhyeen vapaanalenkkiin päivässä pehmeillä alustoila kuten metsässä ja hiekkateillä. Lisäksi Chili käy entiseen tapaan uimassa joka viikko ja uutena lajina mukaan on tullut vesijuoksu. Tämä on entisestään vahvistanut lihaksistoa ja vastoin kaikkia odotuksia Chili on tällä hetkellä jopa paremmassa kunnossa kuin kesän lopulla Aikaisemmista talvista poiketen Chili ei ole edes juuri tarvinnut kipulääkettä. Yllä oleva kuva kertoo paljon chilin nykyfiiliksistä….

Sisu ja Kengu ottivat myös ilon irti hyvästä ilmasta ja lähes kesäisestä nurmikentästä. Kengu on ottanut tosissaan oman roolinsa Sisun “Personal Trainerina” Kukaan muu ei saa motivoitua Sisua juoksemaan yhtä kovalla teholla ja kauan kun Kengu. Sisu ei kerta kaikkiaan voi vastustaa keppi suussa juoksevaa malinoissia, joka vielä kaiken lisäksi osaa säännöstellä vauhtiaan niin, että Sisu on aina välillä saamaisillaan Kengun kiinni ja välillä jää hieman jälkeen. Ja molemmat tykkäävät leikistä yli kaiken…

Pikku Kengu ei enää olekaan niin pieni. Nyt on jo menossa tytön toinen juoksu ja tuntuu, että koira olisi vielä hieman kasvanut, ainakin pituutta. Kengun kanssa ollaan viime aikoina keskitytty aika paljon perusvoiman, lihastasapainon ja hyppytekniikan kehittämiseen. Nyt kun mulla on oma kunto tasaisesti parantunut, ollaan pystytty tekemään pidempiä metsälenkkejä, suokävelyitä, mäkijuoksuja ja muita  nuorta koiraa kehittäviä “harjoituksia”. Tärkeässä roolissa tietysti myös Sisun kanssa kilpaa juokseminen. Hyppytekniikkaa ollaan treenattu Alatalon Vapun opastuksella ja ollaankin otettu isoja harppauksia eteenpäin. Kengun perushyppyjen hallinta on kehittynyt tosi paljon ja voimaa tuntuu riittävän. Mm. Kengu hyppäsi paikaltaan 70cm okserin yli… Josta päästäänkin siihen, että voimien arviointia pitää vielä harjoitella. Välillä mennään hyppyjä vähän liiankin korkealta ja kovaa Mutta se on positiivinen ongelma, josta päästään treenaamalla eteenpäin. Muuten agilityharjoitukset etenevät perusteita harjoitellen, tällä hetkellä esimerkiksi puomi alkaa olla lähellä valmista ja keinun alkeita treenataan. Kun saadaan kehon hallintaa vielä pikkuisen parannettua, alkukeväästä onkin sitten ohjelmassa pujottelun harjoittelu!

Lauman pienin, muttei aina kuitenkaan vähäisin, eli Ruu on ponnistaa myös kovasti kohti ensi vuotta. Ruun kanssa meillä on Kengun tyyliin ollut ohjelmassa paljon lihashallinta-, voima- ja hyppytekniikkatreenejä. Ruun viime kevään selkävaivat on täysin kuntoutettu ja koira on huomattavan paljon paremmassa kunnossa. Jumeja ei ole, koira hyppää agilityssä paremmalla tekniikalla ja juoksee kovempaa kuin ennen. Lisäksi irtoaminen ja estevarmuus ovat menneet kovasti eteenpäin kun niitä on ymmärrettävistä syistä täytynyt viime aikoina treenata… oma liikkuminen kun rajoittuu vielä kävelemiseen. Yllä olevassa kuvassa Ruulle tyypillinen “mangustiasento” kun pellon laidalta on kantautunut jotain riistaan viittaavaa hajua. Ainoana pienenä toiveena olisi, että “päästäisikö joku minut irti?”.

Lyhyestä viri kaunis: Saavutimme Sisun kanssa 17.12.2011 TK3-koulutustunnuksen luokkavoiton kera. Koesuorituksemme oli huono, mitäpä sitä kaunistelemaan, mutta lopulta pisteet riittivät nipinnapin 1-tulokseen. Alla vielä eittely pisteistä:

Paikalla makaaminen 10. Täydellinen.

Seuraaminen 7. Aivan kammottavaa lahnailua Sisulta. En tiedä miksi koe lähti jo alusta lähtien huonosti liikkeelle.

Liikkeestä istuminen 10. Loistava

Luoksetulo 8,5. Ehkä paras luoksetulo ikinä. Tätä nopeampaa Sisu ei enää pysty reagoimaan.

Ruutu 8. Huh, tämä sentään onnistui. Käsimerkkini kuulemma alkoi ennen suullista käskyä ja tästä tuli pistevähennys. Muten oikein mainio ruutu.

Hypynouto 0. Ei ole todellista! Rehvastelin ennen koetta Panulle ettei Sisu ole koskaan kiertänyt paluuhyppyä. No, voitte arvata mitä kehässä sitten tapahtui. Sisu oli aivan kuutamolla ja vaan katseli vieressä olevaa yleisöä eikä hypännyt takaisinpäin lisäkäskystä huolimatta.

Metallinouto 9. Ihan jees, palautti taas ravilla.

Tunnari 8,5. Hieno tunnari, tuomari tosin luuli ensin että koira toi väärän kapulan. En tiedä mistä pistevähennys tuli (ehkä hitaasta työskentelystä?)

Kauko-ohjaus 9. Taas aivan erinomaiset kaket. Liikutti kuulemma toista takajalkaa jossain vaihdossa. Videolta tätä ei kyllä näy.

Kokonaisvaikutus 6. Sisu karkasi liikkeiden välissä (en edes muista minkä liikkeen jälkeen) ulos kehästä, ilmeisesti etsimään palkkapurkkia. Tämä kertoo aika paljon koiran fiiliksestä tässä kokeessa

Yhteensä 258 p., VOI1 ja TK3. Sijoitus 1/6.

Nyt Sisu saa huilia reilun viikon verran, ja sitten aletaan innokkaasti treenata EVL:n liikkeitä. EVL on tarkoitus korkata ensi keväänä jos saadaan liikkeet kasaan siihen mennessä.

Olimme Panun ja koiralauman kanssa viime viikonloppuna Savossa sukuloimassa, ja Etelä-Suomen surkean tokokoetilanteen (lue: kokeita on mutta niihin ei mahdu) innoittamana olin ilmoittanut Sisun ja Ruun Kuopion tokokokeeseen 26.11. Tuomarina kokeessa toimi mukava uusi tuttavuus, Katja Rautiainen. Tuomari oli suht tiukka ja tarkka etenkin perusasentojen suoruuden ja lisäkäskyjen/apujen suhteen ja tuntui arvostavan iloista ja innokasta työskentelyä.

Ensin oli vuorossa Sisu. Alla erittely pisteistä ja kommentteja kokeen kulusta:

Paikalla makaaminen 9,5. Sisu haisteli hiukan alussa, muuten hyvä paikkamakuu.

Seuraaminen 7,5. Tämä vähän harmittaa. Seuraaminen oli Sisuksi mainiota, mutta liikkuri ohjasi meidät liian lähelle seinää ja Sisu väisti selkäni taakse ettei jäisi minun ja seinän väliin. Lisäkäskystä siis -1.

Liikkeestä istuminen 9,5. Oikein hyvä.

Luoksetulo 7. Tästä tuli yllättävän vähän pisteitä. Mielestäni ihan ok suoritus.

Ruutu 0. No niin. Ruutu oli merkattu kapealla mustalla teipillä keinonurmeen, ja itsellänikin oli vaikeuksia nähdä reunanauhat. Keskellä hallia oli iso tolppa, ja Sisu lähti kaartamaan tolpan kohdalta liikaa oikealle päätyen luoksetulon merkin viereen. Eipä löytynyt ruutua lisäkäskyistä huolimatta Positiivista oli, että Sisu irtosi hienosti ja lähti hyvällä innolla juoksemaan. Harmi vaan että suunta oli hiukan väärä

Hypynouto 9. Luovutusasento vino.

Metallinouto 9,5. Ihan mukava metallinouto, taas hiukan vino luovutusasento. Palautti laukalla! Jee!

Tunnari 9. Hieno tunnari, luovutusasento vino.

Kauko-ohjaus 9. Kaket oli loistavat! Nousi ekaa kertaa kokeessa ensimmäisellä käskyllä seisomaan. Tästä pitää olla tyytyväinen

Kokonaisvaikutus 10. Mielestäni ansaitsimme tämän. Sisulla oli todella mainio fiilis koko kokeen ajan, ja koira jaksoi keskittyä hyvin loppuun asti. Ehdottomasti paras voittajaluokan kokeemme, ruudusta huolimatta.

Yhteensä 243,5 p. ja VOI2. Sijoitus 1/6.

Ruun kanssa jouduimme odottelemaan vuoroamme todella pitkään Ruun oltua kokeen viimeinen koira. Odottaminen kuitenkin kannatti, ja Ruu hoito homman hienosti kotiin. Alla erittely pisteistä:

Luoksepäästävyys 10. Hienosti meni luoksepäästävyys tällä kertaa. Ruu istui paikallaan kuin tatti.

Paikalla makaaminen 10. Hienosti pysyi ruu paikallaan, vaikka selvästi vähän jännitti vieressä ollutta koiraa.

Seuraaminen kytkettynä 10. Oikein hyvä seuruu, ei valittamista

Seuraaminen taluttimetta 9,5. Omasta mielestäni tämä oli parempi kuin hihnan kanssa, mutta tuomarin mielestä toisin päin…

Liikkeestä maahameno 9,5. Ihan mainio.

Luoksetulo 7,5. Ruu jäi todella hämmentyneenä odottamaan paikalleen. Lähti ekasta kutsusta liikkeelle, mutta pysähtyi kun ei ollutkaan varma saiko liikkua. Toisella käskyllä tuli vauhdikkaasti luokse.

Liikkeestä seisominen 10. Erinomainen!

Hyppy 10. Treenasin ennen suoritustamme hyppyä pari kertaa ja suoritukset olivat kammottavia. Kokeessa Ruu kuitenkin suoritti taas täydellisen hyppyliikkeen. Ei vaan voi käsittää…

Kokonaisvaikutus 10. Häntä oli kuulemma heilunut koko kokeen ajan ja tästä tuomari tykkäsi. En sitten viitsinyt kertoa että Ruu heiluttaa häntäänsä kun se on hämmentynyt jostakin…

Yhteensä 189,5 p. ALO1 ja kunniapalkinto! Sijoitus 1/13.

Eli Kirkkonummen kokeen toisintona saimme tuplavoiton, Sisulle II-tuloksen ja Ruulle I-tuloksen ja kunniapalkinnon Kannatti lähteä Kuopioon asti kisaamaan

Agilitytreenit ovat jatkuneet tiiviisti pitkin syksyä vaikken vielä itse pystykään juoksemaan. Ruun ja kengun kanssa olen treenannut perusjuttuja itse ja Sisunkin kanssa aina välillä ollaan otettu satunnaisia agipätkiä. Sisun treeneistä ja kisoista päävastuu on kuitenkin ollut Susannalla, alla esimerkki viime viikonlopun Kotkan kisojen puhtaasta agility-radasta (tulos + 0,7 sek). Sisu on ollut syksyn “laihdutus”/kuntokuurilla ja vauhti onkin koko ajan lähestynyt ihanneaikoja…

Kengu ja Ruu ovat myös saaneet osansa agitreeneistä. Pari-kolmekertaa viikossa ollaan käyty treenaamassa erityisesti hyppytekniikkaa, perusohjauksia ja kontakteja. Hyppytekniikassa ollaan nyt pyydetty myös Alatalon Vapun ammattimaisia ohjeita.

Ruun kanssa olen harjoitellut paljon irtoamisia sekä kontakteille että kepeille. Molemmat menee koko ajan vauhdikkaammin ja itsenäisemmin kunhan pienen koiran itseluottamus vain kasvaa. Hyppytekniikan perussarjojen lisäksi meillä on menossa pienen koiran “voimaharjoittelukausi”. Ruun hyppäämisessä onkin tosi paljon korjattavaa, mutta kovasti tehdään töitä, jotta homma paranisi ennen kevään kisoja.

Kengun hyppääminen sujuu nimensä mukaisesti paljon paremmin, mutta treenattavaa toki riittää. Nuorella koiralla on jo aika vahvat lihakset, mutta pienet tukilihakset on vielä jääneet jälkeen. Niihin haetaan sopivia liikkeitä ja koitetaan saada kuntoon. Hyppytekniikan lisäksi ollaan tehty paljon muutaman esteen ohjausharjoituksia: valsseja, takakiertoja, takaleikkauksia, lähettämisiä/haltuunottoja jne. Kivasti Kengu seuraa ohjausta ja vartalon liikkeitä, joten odotan innolla kevättä, jolloin vihdoin pitäisi itse päästä juoksemaan

Hyvin menneiden möllitokojen huumassa päätin ilmoittaa Ruun viralliseen tokokokeeseen 16.10. Kirkkonummelle. Noin viikkoa ennen koetta alkoi kylmä hiki nousta otsalle kun hyppyliike ei vaan ottanut onnistuakseen. Koira istua pönötti sivullani eikä meinannut millään lähteä hyppäämään useista käskyistä huolimatta. Asiaa mietittiin ja vatvottiin ja lopulta Panu keksi kerrassaan mainion ratkaisun ongelmaamme. Putkiaivoiselle pikkuterrierille ei saa antaa “sivulle” -käskyä ennen hyppyä, koska eihän sitä nyt käskyn alta voi lähteä mihinkään. Kun rupesin viemään Ruuta käsiavulla esteen eteen enkä antanut erillistä sivulle- tai paikka-käskyä, alkoi homma pelittämään

No, näilä eväillä suunnistimme Sisun ja Ruun kanssa sunnuntaiaamuna kohden Kirkkistä. Tuomarina kokeessa toimi tiukkaakin tiukempi Pirkko Bellaoui. Sisu oli aamusta lähtien flegmaattisen ja väsyneen oloinen. Koe menikin sitten melko tahmeasti, ja jouduimme tyytymään II-tulokseen nollattuamme ruudun. Ruudun lähetyslinjalla oli pyöreä valkoinen merkki EVL:n jäljiltä, ja eikös snautseri vaan bongannutkin sen matkalta (kosketusalustat ovat Sisun lemppareita…) Ruutua ei tämän jälkeen löytynyt enää millään, ja liike meni nollille. Loppupisteet 230,5 ja II-tulos. Muut olivat tänään kuitenkin vielä meitä huonompia, ja kävimme pokkaamassa palkinnot 1. pallilta.

Ruun kanssa jouduimme odottelemaan luokkamme alkua toista tuntia ja meinasi ruveta itseä vähän jännittämään. Ruu oli kuitenkin todella hyvällä mielellä liikenteessä, ja omakin jännitys hälveni liike liikkeeltä. Alla selostus kisan kulusta:

Luoksepäästävyys 9. Tuomari kopeloi koiraa todella kauan. Ensimmäiset pari sekuntia Ruu malttoi istua paikallaan, mutta sitten alkoi jännittää ja piti hiukan peruutella karkuun selän taakse.

Paikalla makaaminen 10. Erinomainen suoritus. Hallin hiekkapohja oli todella kylmä ja kolea ja Ruun viereen sattui vielä kovaäänisesti vinkuva russeli. Oltuaan hetken maassa russeli päätti vielä nousta ja lähteä hipsimään toisella puolella olevan koiran luo. Ruu pysyi koko ajan kauniisti maassa eikä edes vilkuillut paljoa ympärilleen.

Seuraaminen kytkettynä 9. Todella hieno seuraaminen! Saatiin tuomariltakin kehuja Häntä heilui kuulemma taukoamatta.

Seuraaminen taluttimetta 8,5. Hiukan alkoi kontakti tippuilla kun kuljimme kehän laidalla olevia koiria kohti. Muuten ok.

Liikkeestä maahameno 8,5. Olisi saanut olla nopeampi.

Luoksetulo 9,5. Erittäin nopea luoksetulo. Istu suoraan eteen. Sivulletulossa hyppäsi hiukan jalkaa vasten.

Liikkeestä seisominen 9. Vilkaisin kuulemma koiraa käskyä antaessani. Tästä piste.

Hyppy 10. Käsittämätöntä! Tämä onnistui täydellisesti

Kokonaisvaikutus 9. Innostin kuulemma koiraa liikaa. Muuten oltaisiin saatu kymppi.

Yhteensä 183,5 p. ALO1 ja kunniapalkinto! Sijoitus 1/8.

Pikkuinen Kenguru saavutti kunnioitettavan yhden vuoden iän 5.10. ja pääsi heti seuraavana maanantaina syntymäpäivänsä kunniaksi luustokuvauksiin. Kengulla on ollut pientä jäykkyyttä lannerangassa ja etupäässä, ja jännitimmekin kovasti etukäteen mitä kuvissa paljastuu. Ilo oli ylimmillään kun valotaululla komeili toinen toistaan kauniimpia kuvia eikä mistään löytynyt huomautettavaa! Kengulta kuvattiin lonkat, kyynärät, selkä, olkanivelet sekä polvet ja kaikki oli siis aivan priimaa. Lonkat tulevat todennäköisesti olemaan A/A ja kyynärät 0/0, mutta odotetaan vielä virallista lausuntoa Kennelliitosta.

Vuoden ikä ja “terveen paperit” tarkoittaa kengulle sitä, että on aika siirtyä aikuisten kirjoihin! Tähän asti on pääasia ollut vapaassa liikunnassa ja myöskin pentutyyppinen hölmöily on ollut useimmiten sallittua… Työkoira kaipaa kuitenkin entistä enemmän työntekoa ja nyt on meidän molempien puolelta tarkoitus lisätä vaatimustasoa. Agilityssä se tarkoittaa mm. asteittain korkeampia rimoja, uusia tekniikoita (esim. pujottelu) ja tiukempaa kuria/hallintaa. Tähän viimeisimpään käytiin eilen hakemassa vinkkeja suojelun maailmanmestaritason ohjaajalta/kouluttajalta. Kengu “ei hypi innosta” mutta hallinta on malia treenatessa yksi suurimmista haasteista, joten siihen pannaan kovasti paukkuja seuravan vuoden treeneissä. Onneksi treenit on treenejä ja kotona työkoirakin saa muuttua sohvaperunaksi